Kurssikerta 7 painottui vapaavalintaiseen aineistoon ja siitä tehtävään karttaan tai karttasarjaan, jossa esillä olisi vähintään kaksi muuttujaa. Haikailin kovasti tekeväni kartan Etelä-Amerikasta, mutta löytyneet aineistot eivätkään sopineet tukemaan toisiaansa visuaalisesti. Siispä lähdin etsimään lisää aineistoja, ja päädyinkin lopulta valitsemaan tutkittavaksi alueeksi Etelämantereen! Etelämantereen reissu tulevaisuudessa on suuri haaveeni – kiehtova, viimainen paikka toisella puolella planeettaa… Aineistot löytyivät helposti yhdestä paikasta: Norsk Polar institutin sivuilta Quantartica. Paketti oli suunniteltu käytettäväksi QGIS:iin, joten sitä ei tarvinnut enää vekslata purkamisen jälkeen.
Korkokuvia ja rinnevalovarjostusta
Aineistopaketti itsessään oli massiivinen, se sisälsi lähes 4000 kohdetta. Lataus kestikin toista tuntia, monenmoista muuttujaa olisi siis ollut tarjolla. Päätin kuitenkin tarkastella lämpötilaa maanpinnalla, sekä mantereen korkeutta sekä korkeuskäyrien että vinovalovarjosteen avulla. Pientä kertailua pääsi siis taas tekemään, kun työsti esille tuotavia ominaisuuksia. Käytin paljon aikaa korkeuserojen tuomiseen lopputulokseen, mutta Hillshades-toiminnolla luotu pohja ei erotu lopputuloksesta (kuva 1) erityisen hyvin, sillä jyrkänteet sijoittuvat pääasiassa mantereen rannikkosivuille, kun taas keskiosat ovat tasaisempia alueita, jonka voikin huomata korkeuskäyrien suurista väleistä. Korkeuskäyrät kuvaavatkin lopputulosta vinovalovarjostetta paremmin. Tiesitkö että mantereen korkein kohta, Vinsovin massiivi yltää lähes 5000 metriin? En minäkään, jostain syystä luontodokumenttien Etelämantereesta antama kuva on mielessäni matala. Korkeuserot korreloivat suhteellisen hyvin lämpötilojen kanssa. Etelämanner on perinteisesti jaettu läntiseen ja itäiseen puoleen, lopputuloksesta nähdään, että itäisempi puoli on lämpötilaltaan matalampi. Eikä ole pingujenkaan elämää helpoksi tehty – pakkasen viima puhaltaa lämpötilan paikoitellen jopa -60 °C asteeseen.
Pinguja ja jäätikön sulantaa
Maailman yksi kookkaimmista lintulajeista on keisaripingviini. Keisaripingviinejä tavataan vain Etelämantereella, joka kertookin lajin sopeutumiskyvystä. Etelänavan seutuvilla asuu muitakin harvinaisempia lintulajeja, kuten jättiläisalbatrosseja. Näillä linnuille ja merieläimille suurin uhka on ilmaston lämpeneminen. Vaikka merijään on raportoitu kasvavan osissa mannerta nopeammin kuin jään sulavan, sulava merijää haastaa lintujen pesimäalueiden säilymistä kelvollisina. Koska muutokset ovat nopeita, voi lintukannat romahtaa lyhyelläkin aikavälillä. Tämän vuoksi halusin tarkastella myös jään sulantaa sekä keisaripingviini populaatioiden kokoa ja sijoittumista. Kuvasta 2 nähdään, että keisaripingviinit ovat sijoittuneet rannikoille. Suurimmat populaatiot näyttävät sijoittuvan Weddelin ja Rossin merien lahtiin. Jäätikön sulaminen oli vuosivauhdilla voimakkainta Argentiinan suuntaan johtavalla Etelämantereen niemellä. Kuten kuvasta nähdään, sulamista on kuitenkin tapahtunut laajoilla alueilla (huomaa mittakaava), joka kertoo Etelämantereen kriittisestä tilanteesta.
Veetin blogissa oli tutkittu New Yorkin aluetta, ja toteutettu karttoja eri etnisten ryhmien sijoittumisesta kaupungin sisällä, miten mielenkiintoista! Kurssin peruspuitteet ovat tarjonneet mahdollisuuden esittää tietoa niin kohteen sisällä kuin sen ulkopuolella. Martta oli niin ikään keskittynyt paikallisiin ilmiöihin, ja esitti blogissaan eri karttoja Suomen kasvihuonepäästöistä! Harvemmin tulee ajateltua päästöjen jakautumista Suomesta, sillä usein ajattelee Suomen vain yhtenä kokonaisuutena. Suosittelenkin kurkkaamaan Martan blogin. Saaran blogissa kartat keskittyivät pian ajankohtaisena oleviin vaaleihin, kuntavaaleihin. Kartoissa esitettiin kuntien eniten ääniä saaneet puolueet kunnittain.
Lähteet:
QUANTARTICA, paketti ladattu 22.3.2021
npolar.no
NASA earth observatory, luettu 22.3.2021
https://earthobservatory.nasa.gov/world-of-change/sea-ice-antarctic
Antarctic and Southern Ocean coalition, luettu 22.3.2021
https://www.asoc.org/advocacy/climate-change-and-the-antarctic
Sihvola, V. Veetin GISsa blogi, viikko 7, luettu 23.3
Huttunen, M. Martan kurssiblogi, harjoitus 7, luettu 23.3
https://blogs.helsinki.fi/humartta/
Heikkinen, S. Saaran GIS-blogi, luettu 23.3
https://blogs.helsinki.fi/heikkins/