Tällä kurssikerralla käsittelimme pääasiassa dataa. Harjoittelimme tietokantojen valmistelua, kyselyitä ja uuden tiedon tuottamista tietokantaan. Opittavaa oli paljon ja näitä joutuu harjoittelemaan useamman kerran, että muistaa kaiken mitä opittiin. Harjoittelimme Afrikan kartan kanssa, joka jo sisälsi vähän tietoa jo valmiiksi. Saimme tehtäväksi miettiä mitä Afrikan kartasta voisi analysoida kun aineistoon liittää muuttujia konfliktien tapahtumavuosi ja laajuus, timanttikaivosten ja öljykenttien löytämisvuosi, tuottavuusluokittelu ja aloitusvuosi, myös internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina. Nämä tiedot tuntuvat olevan osoittelevia ja niillä voi ainakin vertailla onko timanttikaivosten ja öljykenttien löytö-ja aloitusvuosilla yhteyttä konfliktien tapahtumavuoteen. Pak-tiedotusblogin Afrikan asioita kartan tarkeastelulla voi sanoa, että kyllä on. Konfliktien tapahtuma-alueiden ulkopuolella ei paljon timanttikaivoksia ole. Voi myös tarkastella onko konflikteilla ollut vaikutusta tuottavuusluokitteluihin. Internetkäyttäjien lukumäärää eri vuosina voi myös heijastella konfliktien ajankohtiin. Onko käyttäjiä tullut enemmän vai vähemmän? Tai onko timanttien ja öljyn korkeampien tuottojen jälkeen ihmisten olot kohentuneet ja internetkäyttäjien määrä kasvanut. Näin kirjoittaa myös Anna Huusari: “Hyvinvoinnin ja vaurauden kasvusta kertoo esimerkiksi jos näiden alueiden internetin käyttö on kasvanut huimasti”. Alueilla silti voi olla nälänhätää eikä kunnon asumuksia ole.
Varsinainen karttatehtävä oli tulvaindeksikartan tekeminen. Siinä harjoittelimme toistamiseen samoja asioita kuin Afrikan kartan kanssa. Laskimme myös. Se ei ollut kovin helppoa koko ajan. Lopulta pääsi tuttuun koropleettikartan tekoon. Lisäsimme järvisyysprosentin pylväinä kartan päälle. Lopputuloksesta tuli miettiä mitä kartta esittää ja mitä siitä voidaan tulkita. Eri alueet kertovat alueen tulvadeksin, eli keskiylivirtaama jaettuna keskialivirtaamalla. Tummimmat alueet, eli alueet missä on suurin tulvaherkkyys ovat rannikolla ja pääasiassa Pohjanmaalla. Pohjanmaalla on tunnetusti jokia eikä paljon järviä, kuten pylväiden korkeus kertoo (järvisyysprosentti). Joet tulvivat herkästi varsinkin tasaisella alueella. Järvet keräävät tulvavedet. Pohjanmaalla näitä ei ole paljon, joten tulvaindeksi on korkea. Järvi-Suomen alueella (kuvassa vaalein) on matalin tulvaindeksi. Lapissa tulvaindeksi on matalin myös suuren Inarinjärven alueella. Toinen Suomen suurimmista vedenjakajista, Suomenselkä (tarkistin wikipediasta), menee juuri siitä missä on tummat alueet Pohjanmaalla. Toisella puolella on heti vaaleammat alueet. Joten vedet Pohjanmaalta eivät pääse valumaan suurelle järvialueelle kun ne tulvivat. Toinen suuri vedenjakaja maanselkä menee itärajaa pitkin, mikä selittää sen miksi Suomen valuma-alueet eivät valu niin paljon rajojen yli kuin Lapissa ja kaakossa. Mietin miksi jotkin alueet ovat valkoisia rannikolla. Se selvisi kun luin Krsitiina Koivun hyvin kirjoitettua blogia: ” Lisäksi osaa Suomen rannikkoalueista ei ole sisällytetty mihinkään valuma-alueeseen, koska niiltä valumavedet virtaavat joko suoraan mereen tai niitä ei ole muuten laskettu kuuluvan mihinkään valuma-alueeseen. Nämä alueet on kuvattu kartalla valkoisella.”
Kartassa korostin tummimpia alueita, jotta ne erottuisivat selkeästi. Palkkien väri oli hankala. Huomasin, että vaalea nousi esiin paremmin kuin tumma. Tummassa palkit menivät päällekkäin ja niistä oli vaikea saada selvää. Mielestäni taustakartan näkyminen on hyvä, koska valuma-alueet leviävät valtionrajojen yli.
Lähteet:
Pak-blogi 2017. Afrikan asioita kartta. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2017/> Luettu 18.3.2017.
Anna Huusari. Annan blogi. Viikko 3: Tietokannoista kartaksi. <https://blogs.helsinki.fi/anhu/> Luettu 19.3.2017.
Wikipedia. <https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Vedenjakajat> Luettu 18.3.2017.
Kristiina Koivu. Kristiinan blogi. Kurssikerta 3: Tietokantojen käytön harjoittelua. <https://blogs.helsinki.fi/koivukri/> Luettu 18.3.2017.