Month: January 2020

Toinen kerta QGIS:n parissa ja tällä kertaa oli havaittavissa selkeää hermojen kiristymistä!

Kurssikerran aluksi toimme ohjelmaan erilaisia aineistoja, joka opettajan johdolla tehtynä tuntui hyvinkin vaivattomalta. Näin jälkikäteen en ole kuitenkaan varma, osaisinko itse hakea netistä aineistoja – mistä esimerkiksi saa tarvittavan osoitteen aineiston hakua varten?  Itse aineiston käsittelystä QGIS:ssä oli tärkeää muistaa muutama seikka. Kuten Iida Kokkinen mainitsi blogissaan, ladattu aineisto on vain tarkastelussa ja sen muokkaaminen on mahdollista vain, jos sen tallentaa ensin paikalliseksi tietokannaksi.

Aineistojen tarkastelun lisäksi kurssikerralla perehdyttiin erilaisiin karttaprojektioihin ja siihen, miten ne vaikuttavat karttatulkintaan. Vaikka eri projektioiden merkitys esimerkiksi pinta-alaan ja kulmien oikeellisuuteen oli minulle jo ennestään tuttua aiemmilta kursseilta, pystyi sen taas toteamaan käytännössä. Esimerkiksi Mercatorin-projektio on oikeakulmainen, mutta vääristää pinta-aloja liikuttaessa päiväntasaajalta pohjoiseen. Esimerkiksi Tomi Kiviluoma on esittänyt juuri tämän Mercatorin vääristymän blogissaan. Tässä kohtaa on syytä mainita, että projektioiden vaihtaminen QGIS:ssä oli yllättävän hankalaa! Projektiot oli välillä nimetty QGIS:n valikossa eri tavoin, kuin esimerkiksi Wikipediassa. Lisäksi kartan tallentaminen uudessa projektiossa ei vaikuttanut riittävän yksinään vaan projektio piti vielä vaihtaa uudelleen, kun kartan avasi seuraavan kerran.

Vaikka projektion suhde pinta-alaan oli minulle ennestään tuttu käsite, huomasin, etten ollut tullut ajatelleeksi sen suhdetta pinta-alaan sidottuihin muuttujiin, kuten väestöntiheyteen. Teinkin nimenomaan tästä aiheesta kurssikerran päätteeksi kartan. Kuva 1 esittää Suomen väestöntiheyden TM35FIN-projektiossa ja kuva 2 saman asian Mercator-projektiossa. Suhteelliset väestöntiheydet asettuvat molemmilla kartoilla samoille alueille ja samoihin kuntiin, mutta legendaa tarkastellessa huomaa, että karttojen välillä on eroa.

Kuva 3 esittääkin näiden karttojen välisen eron väestöntiheyksissä. Samoin kuin pelkkä pinta-alojen välillä esiintyvä ero, myös pinta-alaan sidottu väestöntiheyksien ero kasvaa pohjoiseen päin siirryttäessä. Tämä havainto herättääkin kysymyksen erilaisten aineistojen vertailtavuudesta ja projektioiden valinnan tärkeydestä. Esimerkiksi, jos eri valtiot julkaisevat omia tutkimuksia pinta-alaan sidotuista muuttujista, kuten väestöntiheydestä tai luonnonsuojelualueiden laajuudesta, ovatko nämä tiedot täysin vertailtavissa omien vastaavien lukujemme kanssa?

Loppuun totean vielä, että näiden kolmen kartan tekeminen kiristi hermoja varsin paljon. Uusien sarakkeiden luominen oikeisiin pohjiin, kahden QGIS:n samanaikainen pyörittäminen ja laskujen tekeminen milloin mihinkin karttaan pitkän päivän päätteeksi osoittautui haastavaksi. Tämä näkyy myös lopputuloksissa: energia ei näköjään enää riittänyt legendojen hiomiseen. Tästä huolimatta olen kuitenkin jopa hieman ylpeä, että sain esitettyä haluamani asian kartalla.

 

Lähteet:

Kiviluoma, T. 24.1.2020 Tietokantoja, tykytystä ja toiveita tulevasta. Luettu 27.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/2020/01/24/tietokantoja-tykytysta-ja-toiveita-tulevasta/

Kokkinen, I. 24.1.2020 Toinen tapaaminen arvon QGISin kanssa. Luettu 27.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/iixkokki/2020/01/24/toinen-tapaaminen-arvon-qgisin-kanssa/

Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuimme QGIS-ohjelmiston käyttöön ja sen perusominaisuuksiin. Ohjelma ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta koin, että sain perusperiaatteesta kiinni. Tässä oli varmasti apuna entuudestaan tuttu karttatasojen käyttö. Uskon kuitenkin, että tarvitsen vielä kertausta, jotta voin sanoa hallitsevani ensimmäisen kurssikerran komennot täydellä varmuudella.

Kurssikerran lopuksi koostimme koropleettikartan (kuva 1) käyttäen Suomen kuntien tietokantaa (Tilastokeskus 2015). Valitsin omaksi aineistokseni muunkielisten osuuden (%) kunnissa. Mielestäni valitsemani väriskaala, vihreä, on onnistunut. Karttaa on helppo tulkita, väri tummenee muunkielisten osuuden kasvaessa, ja karttaa on miellyttävää katsoa. Muilta osin kartta ei ole näin jälkeenpäin tarkasteltuna yhtä onnistunut, kuin miltä se tekohetkellä vaikutti. Suomi on kartalla kääntynyt tuntemattomasta syystä vinoon: asia, joka minun on syytä selvittää toisella kurssikerralla. Olisin voinut myös luokitella osuudet järkevämmin, esimerkiksi tasalukuihin, kuten myös Paavo Kettunen (2020) totesi omasta tulkinnastaan.

Valitsin aineistokseni muunkielisten osuuden, koska olin utelias näkemään, kuvaisiko kartta jollain tasolla maahanmuuttajien keskittymiä Suomessa. Karttaa tarkastellessani en kuitenkaan usko, että näin on. Muunkielisten osuus on suurin Pohjois-Lapissa, Länsi-Suomessa ja Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Lapissa asuu oletettavasti esimerkiksi saamelaisia, lännessä ruotsinkielisten osuus on verrattain suuri ja esimerkiksi kaakossa sijaitsevat kunnat, joissa muunkielisten osuus on korkea, sijaitsevat lähellä Venäjän rajaa. Kartan tulos on siis varsin odotettava. Jännittävät ideat, joita saa pitkän päivän päätteeksi ovatkin usein vain jännittäviä ideoita. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tarkastella rinnakkain karttoja, jotka kuvaavat esimerkiksi muunkielisten, ruotsinkielisten ja saamea puhuvien osuutta kunnissa, ja katsoa vastaavatko kartat toisiaan.

Lopulta uskon, että vaikka hyvin tehty kartta pystyy välittämään paljon informaatiota ja kokoamaan sen toivottavasti helppotajuiseen muotoon, se tarvitsee kuitenkin tuekseen myös muuta aineistoa, jotta tulkinnan varmuus kasvaa. Tiia Laisi toteaakin blogissaan (2020): ”Kartta kuvastaa ilmiötä, mutta ei … anna sille selitystä”, ja yhdyn itse tähän ajatukseen. Ilmiön kuvaajana kartta on toki ainutlaatuisen tehokas.

 

Lähteet:

Kettunen, P. 14.1.2020 Kurssikerta 1. Luettu 19.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/paavoket/2020/01/14/moikka-maailma/

Laisi, T. 15.1.2020 Kurssikerta 1. QGIS-ohjelmistoon tutustumista. Luettu 19.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/2020/01/15/kurssikerta-1-qgis-ohjelmistoon-tutustumista/

Tilastokeskus 2015