Viidennellä kurssikerralla harjoiteltiin jälleen erilaisten analyysien tekoa, ja tällä kertaa koin jopa muutamia onnistumisen hetkiä: vau!
Kurssikerran alussa kävimme Artun johdolla läpi joitakin uusia työkaluja. Tässä harjoituksessa käytimme viime kerralla aloitettua Pornaisten karttaa, kiva että, silloin puuduttavalta tuntunut talojen klikkailu osoittautui hyödylliseksi. Pornaisten jälkeen ryhdyimme tekemään tehtäviä itsenäisesti, mikä tuntui aluksi kauhistuttavalta mutta sujui lopulta yllättävän hyvin. Kuten Mathilda Carpelankin toteaa blogissaan, oli hyvä, että tehtäviä sai pohtia itsenäisesti ajan kanssa – yhdessä tehtäessä stressi mukana pysymisestä voi toisinaan ottaa vallan. Sain tehtyä itsenäisharjoituksia melko sujuvasti ja jopa varsin ripeästi: vain viimeinen tehtävä, jossa piti valita eri vaihtoehdoista, jäi kotiin. En välttämättä käyttänyt aina kaikkein optimaalisimpia työkaluja, mutta sain mielestäni kaikki tehtävät oikein (taulukko 1). Tulokset olivat myös hyvin pitkälti samoja, kuin esimerkiksi Alex Nylanderilla. Tässä kuitenkin huomasi sen, että viimeisimpänä käsitellyt asiat (esim. bufferit) olivat selkeimpänä mielessä. Positiivista on myös se, että hermot eivät kiristyneet edes QGISn kaatumiseen, vaikka olin jälleen kerran unohtanut tallentaa työni.
Tehtäviä tehdessäni koin osaavani käyttää työkaluja ja tehdä onnistuneita analyyseja. Toisaalta huomasin myös, että taipumuksenani on yrittää soveltaa samoja työkaluja moneen tarkoitukseen ja vanhemmat asiat ovat hieman heikommin mielessä. Tämä näkyi jälleen kerran kotiin jäänyttä tehtävää tehdessä: aloittaminen oli vaikeaa, kun tiesin mitä pitäisi tehdä, mutten muistanut miten. Parhaiten hallitsenkin työkalut, joita käytän kaikista eniten: esimerkiksi laskimella uusien sarakkeiden tekemisen ja koropleettikartat. Toisaalta uskon hallitsevani tähän mennessä käytetyt työkalut, kunhan löydän ne ja tunnistan tarpeen käyttää niitä. Ongelma on siis sama kuin kotitehtävässä, tiedän haluavani valita esimerkiksi pisteitä, joltain alueelta mutta miten: piirränkö ensin alueen, millä valitsen sen, tarvitsenko sen uudeksi tasoksi ja miten sen teen? Tähän viidennen kurssikerran kaltaiset itsenäiset tehtävät, joissa apua on kuitenkin saatavilla, ovat varmasti erityisen hyviä.
Tehtävänannossa pyydettiin myös pohtimaan, mihin puskurivyöhykkeitä voisi käyttää. Itse koinkin Buffer-työkalun todella hyödylliseksi: sitä voisi käyttää esimerkiksi luonnonsuojelualueiden suunnittelussa. Mikäli suojeltavan lajin ekologia tunnetaan (esimerkiksi yhden yksilön vaatima reviiri, kuinka monta yksilöä tarvitaan lajin säilymiseen elinvoimaisena, populaatiokoko yms.), voisivat puskurivyöhykkeet olla todella hyvä työkalu. Samoin puskurivyöhykkeitä voisi hyödyntää luonnonsuojelualuiden yhdistämisessä ja astinkivien ja kulkuväylien suunnittelussa tai vaikka salametsästyksen ehkäisyssä. Metsästyksen alueellista sijoittumista on tutkittu jonkin verran, ja yksi tärkeä tekijä on alueen saavutettavuus, eli esimerkiksi tie tai vesistö. Jos näiden alueiden välitön läheisyys pystyttäisiin kartoittamaan, metsästystä voitaisiin hillitä esimerkiksi tehostetun valvonnan tai kameroiden avulla.
Carpelan, M. 17.2.2020: Kursgång 5: Analyser I huvudstadsregionen. Luettu 18.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/carpmath/2020/02/17/kursgang-5-analyser-i-huvudstadsregionen/
Nylander, A. 18.2.2020: Kurssikerta 5: Buffereita ja väestöanalyysejä. Luettu 18.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/alny/2020/02/18/kurssikerta-5-buffereita-ja-vaestoanalyyseja/