Kärsimyksestä osaton

Dalit-teologiassa osoitetaan, miten kastijärjestelmä tekee kastittomista daliteista ei-ihmisiä. Samalla on vaara, että heidän kärsimyksensä pyhitetään, mikä voi marginalisoida daliteja entisestään. Voiko dalitien kärsimystä  ymmärtää tai siitä puhua muut kuin dalitit itse?

Intialaisen teologin Arvind P. Nirmalin mukaan kastijärjestelmä tekee kastittomista daliteista ei-ihmisiä. Ei-ihmisyys on ulossulkemisen todellisuutta, jossa kastittoman varjoa vältellään saastumisen pelossa mutta naisia raiskataan koko marginalisoidun yhteisön vaientamiseksi. Nirmalin mukaan elämä kärsivänä dalitina on hänen tärkein pätevyytensä tehdä dalit-teologiaa. Kuinka minä dalitien kärsimyksestä osattomana voin ymmärtää siitä mitään?

Tiia Orpana (oik.) ja Sharon Chittem Maailma Kylässä -festivaalilla 2014.
Tiia Orpana (oik.) ja Sharon Chittem Maailma Kylässä -festivaalilla 2014.

Nirmal perustelee oman kastittomuutensa korostamista sillä, että teologisten väitteiden pohja on inhimillisissä kokemuksissa. Kokemuksista perustavanlaatuisin on kärsimys, joka on kokijalleen varmempaa kuin mikään ajattelu tai toiminta.

Ohjaako kärsivä palvelija sopeutumaan vai taistelemaan?

Nirmal tulkitsee kristinuskon kertomusta niin, että myös Jumalan läsnäolo on varminta suurimman kärsimyksen, eli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hetkellä.

Tähän tukeutuen Nirmal jakaa dalit-teologian tavoitteleman jumalatiedon kolmeen tasoon. Ensisijaisinta jumalatietoa (pathetic knowing) voivat saada vain kastittomat, sillä he elävät ei-ihmisinä. Muut kärsivät ryhmät, kuten alakastiset, voivat omilla dalitien kärsimystä muistuttavilla kokemuksillaan saada empaattista tietoa Jumalasta. Kaltaiseni kastijärjestelmän ulkopuolinen voi saada sympaattista jumalatietoa pyrkimällä poistamaan dalitien kärsimystä.

Dalitien kärsimys vie Nirmalin mukaan heidät lähimmäs Jumalaa siksi, että Jumala itse on dalit – kärsivä palvelija. Mutta Nirmalin tulkinnassa ei-ihmisyys ei ole Jumalan tahdon mukaista, vaan sen vastaista sortoa, jota on vastustettava.

On huomattava, että jos kastittomien kärsimys Nirmalin tahdon mukaisesti lakkaa, ensisijaisimman jumalatiedon paikan on muututtava. Vaikuttaisi siltä, että dalit-teologia on nähtävä kontekstuaalisena teologiana, joka tarkastelee kärsimystä kastijärjestelmän sisällä, eikä universaalin ihmisyyden näkökulmasta.

Kastijärjestelmää pitää koossa ajatus puhtaan erottamisesta saastaisesta, ja moni kastiton on omaksunut itselleen annetun saastaisen osan, jonka muuttaminen ei ole mahdollista. Nirmal kehottaa daliteja taisteluun täyden ihmisyyden saavuttamiseksi, mutta hänen puhetapansa seuraus voi olla, että he ottavat jälleen vastaan alistetun osan kärsivän dalit-Jumalan kirkkaimpina palvelijoina.

Asetuttava toisen tasolle

Nirmalin teologian ongelmakohdista huolimatta hänen ajattelunsa tarjoaa rakentavia näkökulmia kärsimykseen. Kärsivät eivät ole vain olosuhteidensa uhreja, vaan niitä tietoisesti kokevia ja vastustavia toimijoita.

Dalit-teologia muistuttaa, ettei neutraalia teologiaa ole. Kun valtaapitävä kristinusko on näyttäytynyt neutraalina, se on valinnut puolensa ja antanut luvan kastisyrjinnälle omissa kirkoissaan. Jumalan osallistuminen ihmisten kipuun vaati hänen tulemistaan ihmiseksi, ja ihmisten keskinäisen eriarvoisuuden ratkaiseminen vaatii samaa toisen tasolle menemistä.

Minä en ole kastiton, joten en voi puhua heidän puolestaan ihmisyydestä tai Jumalasta. Sen sijaan voin kuunnella heidän kokemuksiaan ja puolustaa heidän oikeuttaan puhua.


Tiia Orpana, teol. yo, sosiaalietiikan pääaineopiskelija. Kirjoittaja on tutkinut dalit-teologiaa, toimii aktiivisesti Dalitien Solidaarisuusverkostossa ja Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton vapautuksen teologian opintopiirissä.