Sairaalasielunhoito elää tutkimuksen ympäröimänä, ilman että sitä itseään on juurikaan tutkittu. Sairaalasielunhoitaja tekee työtä tutkittavien ihmisten parissa. Työssä kohdattavat ihmiset ovat usein potilaita, jotka tulevat sairaalaan siksi, että heitä tutkitaan. Sairaalasielunhoitajan läheisimmät työtoverit ovat hoitajia ja lääkäreitä, jotka työkseen tutkivat ihmisiä. Lääketiede ja hoitotyö perustuvat pitkälti tutkimusnäyttöön. Sairaalasielunhoitoa sen sijaan ei juurikaan ole aiemmin tutkittu. Nyt on nähtävissä tutkimusimperatiivin visiointia sairaalasielunhoidon osalta.
Author: Deleted User
Special user account.
Kun teologi sotkee sormensa arkkitehtuuriin
Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekniikka ja taide. Molemmat niistä voivat toimia kynnyksenä ryhtyä tutkimaan aihetta muille kuin näiden alojen osaajille. Mitä tapahtuu, kun sosiaalietiikan harrastajat käyvät käsiksi arkkitehtuuriin? Millaisia näkökulmia teologi ja sosiaalieetikko voi tuoda arkkitehtuurin tutkimiseen? Continue reading “Kun teologi sotkee sormensa arkkitehtuuriin”
Kolme tapaa ymmärtää uskonnonvapaus
Kun uskonnollisessa yhteisössä tapahtuu jotain sellaista, mitä ulkopuoliset kauhistelevat ja päivittelevät, saatetaan vedota ihmisoikeuksiin. Kun niin sanottuun Koivuniemen lahkoon kuuluvat perheet eristäytyvät ulkomaailmasta tai kun vanhoillis-lestadiolaisia opetetaan välttämään ehkäisyn käyttöä, jotkut moittivat uskonnollisia yhteisöjä ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Toiset muistuttavat, että uskonnonvapauskin on ihmisoikeus, eikä ulkopuolisten tule puuttua toisten ihmisten uskonnollisiin valintoihin. Joku kysyy, kuinka vapaa ihminen on, jos hän helvettiä pelätessään noudattaa auktoriteettinsa ahdistavia näkemyksiä. Keskustelijat eivät ole keskenään eri mieltä pelkästään siitä, miten tärkeä asia uskonnonvapaus on. He ovat eri mieltä etenkin siitä, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa. Continue reading “Kolme tapaa ymmärtää uskonnonvapaus”
Miksi meillä ei uskota joulupukkiin
”Oletkos ollut kilttinä?”
”Katsokaas, pihalla taitaa olla tontun jälkiä!”
”Jokos ne siellä Korvatunturilla paketteja käärivät?”
Jo muutaman vuoden ajan olen joulun lähestyessä hämmentyneenä tajunnut, että kulttuurissamme on yleisesti hyväksyttyä valehdella paitsi omille lapsilleen, myös kaikille muille omassa vaikutuspiirissä oleville lapsille. Kaupan kassallakin on kysytty viisivuotiaaltamme, mitä hän toivoo joulupukilta, hyvää tarkoittaen tietenkin. Kulttuurissamme vallitsee häkellyttävä yhteisymmärrys siitä, että lapsia tulee johtaa tietoisesti harhaan. Joulupukilla uskottelua pidetään harmittomana juksaamisena, jota vain vakavamielinen tiukkapipo voi vastustaa.
Mutta tarkastellaanpa tilannetta, jossa vanhempi sanoo lapselleen: ”Jos et ole kiltisti, joulupukki ei tuo lahjoja!” Continue reading “Miksi meillä ei uskota joulupukkiin”