Tämä teksti ei tällä kertaa pohdi isoja teemoja, kuten tasa-arvokysymyksiä, demokratian tilaa, eriarvoisuutta tai polarisaatiota. Sen sijaan, kesän kunniaksi, seuraa tositapahtumiin perustuva, Spede Pasasen “Naisen logiikka” -sketsejä mukaileva, kepeä yhden näytöksen dialogi erään Virtasen pariskunnan elävästä elämästä. Continue reading “Erään sosiaalieetikon logiikkaa – elämän arvo”
Jussi Halla-aho on kutsuttu Kirkkopäiville keskustelemaan piispa Teemu Laajasalon kanssa sananvapauden ja sopivan keskustelun rajoista. Suunniteltu keskustelu kytkeytyy laajempaan kehitykseen, jossa populistinen äärioikeisto ja konservatiivikristityt lähentyvät toisiaan.
Ei-ihmiseläinten aiheuttamat omaisuusvahingot ovat ihmisten toimeentulon kannalta vakava ja merkittävä asia. Viimeaikainen, naakkojen aiheuttamiin vahinkoihin liittyvä, uutisointi kertoo eläimiin kohdistuvista asenteistamme. Tämä kohdistaa huomion myös ei-ihmiseläimen moraaliseen arvoon liittyviin kysymyksiin.
YLE uutisoi 7.3. ja 10.4. naakkojen aiheuttamista vahingoista ihmisten omaisuudelle ja vahinkojen torjuntaan tähtäävästä toimesta, jossa naakat siirrettäisiin rauhoitetusta eläinlajista riistalinnuksi.
Naakat on huomioitu pitkään älykkyytensä ja monimutkaisen tunne-elämänsä vuoksi. Jo yksi modernin etologian isistä, Konrad Lorenz, huomioi miten parvestaan erkaantunut naakka kutsui lajitovereitaan palaamaan vuorotellen huudoissaan pehmeitä pyytäviä sävyjä ja epätoivoisia kovia paluuvaatimuksia kadonneille ystävilleen. Ympäristöfilosofi Thom Van Dooren esittelee kirjassaan Flight Ways (2014) useita biologien havaintoja varislintujen surua ja empatiakykyä osoittavista käyttäytymismalleista. Näihin kuuluvat mm. kuolevan lajitoverin vierellä valvominen ja konfliktia surevan kumppanin lohduttaminen. Varislintujen emotionaaliset ja sosiaaliset elämät ovat äärimmäisen rikkaita.
Van Doorenin mukaan evoluutiobiologian ja etologian alalla surua pidetään tunteena, joka on kehittynyt yksilön selviytymiselle tärkeiden läheisten sosiaalisten kiintymyssuhteiden kanssa. Suru on siis jonkinlainen hinta rakkauden kaltaisista sosiaalisista suhteista.
Edellämainitussa, 10.4. ilmestyneessä, YLE:n uutisessa Ely-keskuksen ylitarkastaja Ritva Kemppainen kertoo, että ammuttujen lintujen ruumiiden esillä pitäminen toimii jonkin aikaa muun parven karkottamisessa, vaikka naakkojen ampuminen ei toimikaan pitkäaikaisena pelotteena muille naakoille.
Mikäli siis hyväksymme biologien ja etologien väitteet naakkojen älykkyydestä, kuolleiden lajitoverien esitteleminen pelotteena toimii, koska naakka ymmärtää, että hänen lajikumppaninsa on tapettu. Naakalla on siis käsitys kuolemasta ja halu välttää sitä. Naakka myös kykenee suremaan läheisiään näiden kuoltua. Eliniäkseen pariutuvan naakan tappaminen johtaa vääjäämättä monenlaisiin emotionaalisiin reaktioihin sekä naakkaparvessa että linnun mahdollisessa elämänkumppanissa.
Filosofi Donna Haraway on painottanut, että asioita kohtaan lisääntyvä tieto kasvattaa myös niitä kohtaan kantamiamme moraalisia vastuita. Inhimillistä ainutlaatuisuutta korostetaan usein ihmisen väitetysti poikkeuksellisella tunnerikkaudella. Mikäli näin on, niin kyky tuntea empatiaa surevaa ei-ihmiseläintä, tässä tapauksessa naakkaa kohtaan, tämän surun hyväksyminen ja pyrkimys olla aiheuttamatta fyysistä ja emotionaalista kärsimystä itsensä kanssa yhtä lailla tuntevalle olennolle tulisi olla jonkinlainen inhimillisyyden minimivaatimus. Mikäli löydämme näitä empatian tunteita tieteen avulla naakoista, mutta emme itsestämme, voimme todeta, että me ihmiset olemme se eläin, jolla on vajavainen kyky myötäelää muiden kanssa.
Kirjoittaja Toni Koivulahti on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava.
Maailman ylikulutuspäivän aattona ystäväni kyseli Facebookissa, milloin lentäminen muuttuu moraalisesti paheksuttavaksi. Keskustelunavaus keräsi nopeasti kommentteja, joissa tunnustettiin kilpaa lentosyntejä: junailua Etelä-Eurooppaan pidettiin hankalana, lentämisen todettiin säästävän aikaa ja rahaa. Samalla podettiin huonoa omaatuntoa.
Julkinen keskustelu aiheesta vahvistaa vaikutelmaa siitä, että lentämistä pidetään pahana, mutta sitä ei kuitenkaan vältetä eikä tuomita. Miten tällainen moraalinen umpisolmu on syntynyt? Miten on mahdollista, että pyrähtelemme sinivalkoisin siivin sinne tänne, vaikka maapallon keskilämpötila nousee kohisten?
Vuonna 2015 kärjistynyt Euroopan pakolais- tai siirtolaiskriisi oli humanitaarinen katastrofi, joka johti samalla entistä syvempiin jakolinjoihin maahanmuuttomyönteisten ja -kriittisten kansalaisten välillä. Puheet kovenivat eikä ymmärrystä vastapuolen ajattelulle monesti juuri herunut. Kriisi kyllä oli mitä todellisin: Vuosina 2015 ja 2016 EU:sta haki turvapaikkaa yli 2,5 miljoonaa ihmistä. Matkalla yli Välimeren menehtyi kahdessa vuodessa noin 8 800 henkeä! Euroopan ulkorajojen ylityksistä noin 2,3 miljoonaa oli laittomia. (European Parliament 2017)
Continue reading “Euroopan pakolais/siirtolaiskriisin jälkipuinnin etiikka?”
Limppu Witickin esikoistaidenäyttely ”Armoa!” on kristillinen kannanotto eläinten puolesta. Witick on Joensuussa asuva eläinteologisiin aiheisiin erikoistunut taiteilija ja teologian maisteri. Häntä on motivoinut näyttelyn tekemiseen tarve puhua paljolti vaietusta aiheesta: ”Näyttely sai alkunsa, kun aloin maalata näkyväksi tunteita ja ajatuksia, jotka liittyivät eläinten rooliin kristinuskossa.”
Witickin maalaukset ovat hätkähdyttäviä, sillä niissä eläimet on siirretty niin tavanomaiselta paikalta, kuvien taustalta ja reunalta keskiöön käyttämällä kontekstina perinteistä kristillistä kuvastoa. Teoksessa Ihmistä ja eläintä sinä autat Kristus siunaa maassa istuvaa lintua. Jeesuksen lintuun kohdistama katse on hellä, suorastaan rakastava, ja hänen asentonsa suojeleva. Teos mukailee Albert Edelfeltin kansallisromanttista maalausta Kristus ja Mataleena, jossa Kristus siunaa Kantelettaressa esiintyvää Mataleenaa, Maria Magdaleenaan vertautuvaa syntistä naista.
Continue reading “Jumalan kämmenellä myös lintunen – Limppu Witickin ”Armoa!” -näyttely”
Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt laajaa ja voimakasta kritiikkiä. Mallin vastustajat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että jotakin mätää hallituksen suhtautumisessa työttömiin on. Tuomitsevia arvioita ja voimakkaita tunnereaktioita voidaan ymmärtää paremmin erittelemällä, minkälaisen ihmiskuvan ja arvot aktiivimallin vastustajat ajattelevat hallituksen omaksuneen.
Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK järjesti Helsingissä 6.2.2018 mielenilmauksen aktiivimallia vastaan. Tilaisuudessa esiintynyt SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kuvasi kritiikin ponninta sanomalla, että aktiivimalli ja siitä käyty keskustelu on ”paljastanut ikävällä tavalla sen, miten työttömiin suhtaudutaan”.
Continue reading “Laiskaksi leimaaminen ei ole aktiivimallin ongelmista suurin”
On tammikuun loppu, ja siten aktiivisin uudenvuodenlupausten toteuttamisen aika. Ainakin toistaiseksi yliopiston kuntosalilla tuntuu olevan enemmän vilskettä kuin viime vuoden lopulla. Hyvä niin, tietysti. Ehkä itse ei ole tehnyt mitään lupauksia, mutta niihin liittyvältä keskustelulta tuskin voi välttyä.
On hyvä kysyä, minkälaisia uudenvuodenlupaukset ovat luonteeltaan. Lupaus sisältää tietysti pyrkimyksen johonkin parempaan. Tavallisesti se parempi on jokin itseen liittyvä kehittämisprojekti; jotain on tehtävä toisin. Tavoitteena on parempi ja varsinkin onnellisempi minä.
Continue reading “Uusi parempi minä – Uudenvuodenlupaukset ja terapeuttinen kulttuuri”
Me ihmiset pidämme päivittelystä ja kauhistelusta. Tätä käsitteli myös Jaana Hallamaa blogikirjoituksessaan Päivittelyä ja kauhistelua. Viime päivinä aihetta päivittelyyn ja miksei kauhisteluunkin on tarjonnut Helsingin piispa Teemu Laajasalo.
Vanha vuosi päättyy ja uusi on alkamassa. On jälleen hyvä hetki pohtia, mitä kulunut aika on jättänyt jälkeensä ja mitä voisi tehdä paremmin. Uusi vuosi merkitsee vanhan loppua. On taas mahdollista – ainakin kuvaannollisesti – aloittaa alusta. Sosiaalieetikon tulokulmasta ajanlaskumme mukainen vuoden viimeinen kuukausi ilmiöineen tarjoaa herkullisia pähkinöitä purtavaksi.
