”Oletkos ollut kilttinä?”
”Katsokaas, pihalla taitaa olla tontun jälkiä!”
”Jokos ne siellä Korvatunturilla paketteja käärivät?”
Jo muutaman vuoden ajan olen joulun lähestyessä hämmentyneenä tajunnut, että kulttuurissamme on yleisesti hyväksyttyä valehdella paitsi omille lapsilleen, myös kaikille muille omassa vaikutuspiirissä oleville lapsille. Kaupan kassallakin on kysytty viisivuotiaaltamme, mitä hän toivoo joulupukilta, hyvää tarkoittaen tietenkin. Kulttuurissamme vallitsee häkellyttävä yhteisymmärrys siitä, että lapsia tulee johtaa tietoisesti harhaan. Joulupukilla uskottelua pidetään harmittomana juksaamisena, jota vain vakavamielinen tiukkapipo voi vastustaa.
Mutta tarkastellaanpa tilannetta, jossa vanhempi sanoo lapselleen: ”Jos et ole kiltisti, joulupukki ei tuo lahjoja!” Continue reading “Miksi meillä ei uskota joulupukkiin”