Sosiaalietiikka, ketterä reagoija

Ensimmäisissä sosiaalietiikan iltamissa keskusteltiin toisiin tutustumisen lomassa parikymmenpäisen joukon voimin siitä, miten sosiaalietiikan toimijat ovat oppialansa hahmottaneet. Etiikassa etsitään vastauksia kysymyksiin hyvästä elämästä. Mutta mikä ihme on sosiaalietiikan rooli ja miksi sitä tehdään teologisessa tiedekunnassa?

Yksilön ja yhteiskunnan hyvän välimaastossa

Hyvää elämää koskevat kysymykset on muotoiltu etiikassa perinteisesti joko ihmisyksilöä tai koko yhteiskuntaa koskeviksi.  Sosiaalietiikka sijoittuu yksilöetiikan ja yhteiskuntaetiikan väliin, mutta se ei sulje silmiään yhden ihmisen tai yhteiskuntien eettisiltä kysymyksiltä.

Yhteisessä keskustelussa nousi esiin keskeiseksi sosiaalietiikkaa määrittäväksi tekijäksi ihmisen näkökulma ja ihmisten väliseen toimintaan keskittyminen. Eräs opiskelija kiteytti:

”Sosiaalietiikka suojelee yhteiskuntaa, jotta sen instituutiot eivät muuttuisi ihmiselle väkivaltaisiksi.”

Ihmisen keskeistä roolia on korostanut myös sosiaalietiikan ensimmäinen professori Jaana Hallamaa. Ilmiöiden ja ajattelutapojen merkityksiä ihmiselle pyritään selventämään analysoimalla käsityksiä ja käsitteitä.

”Jos käsitteet ovat mössöä, niiden pohjalta ei voi asettaa mitään kunnollisia tavoitteita tai suunnitella toimintaa”,

perusteli Hallamaa käsiteanalyysin tarpeellisuutta iltamien keskusteluissa.

Teologia tarjoaa tulkintahistoriaa 

Mitä tekemistä sosiaalietiikalla on teologian kanssa ja miksi sitä tehdään teologisessa tiedekunnassa? on sosiaalieetikoilta toisinaan kysytty. Ei välttämättä mitään, vastasivat iltamiin osallistujat. Sosiaalietiikan tutkimusaiheet voivat olla sekulaareja.

Teologisen tiedekunnan yleissivistävät opinnot tarjoavat kuitenkin kattavan aatehistoriallisen pohjan ajankohtaisten ongelmien tarkasteluun.

”Teologian opinnot luovat sosiaalietiikoille välineitä tarkastella eettisiä kysymyksiä. Ehkä jopa syvällisemmin ja laajemmin kuin käytännöllisen filosofian puolella”,

pohti sosiaalietiikan pääaineopiskelija.

Vaikka uskonto ja teologia eivät aina eettisiin kysymyksiin kuulukaan, uskonnoissa ovat läsnä eettiset kysymykset. Sosiaalietiikka on siksi teologisille tieteille tarpeellinen näkökulma.

Vasemmistohallitukselta pyydettiin mitä voitiin saada

Sosiaalietiikka ei päätynyt tiedekuntaan vain tarpeen vuoksi. Teologinen tiedekunta halusi 1970-luvulla vasemmistohallitukselta rahaa uuden viran perustamiseen, mutta arveli, ettei sitä myönnetä, jos viralla on teologinen nimike.

Vuosikymmenelle tyypillisesti mallia haettiin DDR:stä, jonne oli perustettu sosiaalietiikan oppituoleja.  Sosiaalietiikan apulaisprofessorin virka meni läpi Suomessakin.

Oppiaineen painotukset ovat vaihdelleet virkaa hoitavan henkilön kiinnostusten mukaan. Teologisen sosiaalietiikan, terveydenhuollon etiikan ja analyyttisen filosofian traditiosta ammentavat yhteiskuntaetiikan erilaiset painotukset näkyvät tutkimuksessa edelleen.

Määritelmän avoimuus tekee ketteräksi

Iltamissa todettiin, että tarkka sisällöllinen sosiaalietiikan määritteleminen ei liene edes tavoiteltavaa. Määritelmät ovat rajanvetoa, ja rajanvedot voivat muuttua oppikiistoiksi, jotka vievät huomion pois sisällöistä.

Jos sosiaalietiikka pidetään määritelmältään avoimena, sosiaalieetikot saavat muotoilla tutkimusaiheensa kiinnostustensa ja ajankohtaisten aiheiden mukaan. Sosiaalietiikka voi näin muuttuvassa maailmassa ragoida ketterästi kulloisiinkin yhteiskunnan tarpeisiin.

 


Taina Kalliokoski , TM on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava ja ensimmäisten iltamien kokoonkutsuja

Kuva: Katariina Väisänen