Kuudes kurssikerta aloitettiin piristävällä aamuliikunnalla, kun käyttöön otettiin Epicollect-sovellus. Siihen jokainen kurssilainen keräsi kolmen vartin aikana lähiympäristöstään kohteita, joita myös luokiteltiin kysymysten perusteella. Ryhmän aineisto siirrettiin sen jälkeen csv-tiedostona QGISiin, jossa tarkasteltavaksi arvoksi valittiin turvallisuus. Näistä arvoista luotiin interpoloimalla alla oleva kartta (kuva 1), jossa sininen ja vihreä edustavat parempia arvoja ja punainen heikkoja. Periaatteessa kartta osoittaa paikkoja, jotka tuntuvat muita alueita turvattomammilta, mutta oma arvosteluasteikkoni ainakin tuntui olevan hieman matalampi kuin ryhmän keskiarvo, joten en usko, että kartasta voi vetää painavia johtopäätöksiä alueiden yleisestä turvallisuudesta.
Kun teemakartta oli piirretty, siirryttiin itsenäisten tehtävien pariin, jossa tutustuttiin hasardiaineistoihin. Tehtävänä oli luoda kolme eri karttaa ja keksiä niille tarkoitus opetustilaisuuteen tai muuten mahdollinen hyödynnyskeino. Valitsin sekä tulivuori- että maanjäristysaineistoja NOAA:n ja NCEDC:n sivuilta (NOAA, 2021; NCEDC, 2021), joiden perusteella kaikki alla olevat kartat on koostettu.
Toisessa ja kolmannessa kuvassa (kuva 2 ja kuva 3) on esitetty tulivuoret sekä järistykset erillään. Näin saadaan eroteltua ilmiöt toisistaan ja voidaan keskittyä opettamaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Tulivuorikartta näyttää vain lähihistorian, joten siitä saadaan kuva maailman vulkaanisesti aktiivisemmista alueista, joille suurin osa tutkimuksesta sijoittuu. Maanjäristyskartassa valitsin varsin isot arvot, joten myöskään tämä kartta ei anna kokonaisvaltaista kuvaa. Tässä voidaan silti huomata, kuinka suuri ero on todella tuhoisten, Richterin asteikolla yli 8 magnitudia ylittävien, järistysten sekä heikompien, mutta silti vaarallisten järistysten välillä. Kun näitä vertailee vielä esimerkiksi viiden ja puolen magnitudin maanjäristyksiin, joita Erkin blogissa (Järvinen, 2021) on havainnollistettu, saadaan kuva näiden harvinaisuudesta ja siten myös tuhoisuudesta.
Viimeisessä kuvassa (kuva 4) olen liittänyt aiemmat kuvat yhteen, jolloin niitä on helpompi vertailla toisiinsa. Kuten kuvasta näkyy molemmat hasardit sijoittuvat pääosin samoille alueille kuten Kaakkois-Aasiaan ja Amerikkojen länsirannikolle. Toisaalta selkeitä eroja löytyy, kuten mantereinen Aasia, jossa on paljon järistyksiä, mutta vähän tulivuoria. Tällä voidaan demonstroida sitä, kuinka mantereisten laattojen törmäyksessä harvemmin syntyy tulivuoria tai kuinka järistyksiä tapahtuu muutenkin kuin isoimpien mannerlaattojen liikkumisen seurauksena.
Näitä kerättyjä hasarditietoja ja niiden perusteella luomiani karttoja voidaan liittää väestötietoihin, jolloin päästään riskimaantieteen keskeisiin kysymyksiin alttiudesta ja uhkista. Tietysti ne toimivat jo itsessään havainnollistamaan, missä mannerlaattojen rajakohdat tai kuumat pisteet sijaitsevat. Esille nousee erityisesti Tyynenmeren tulirengas, joka kattaa suuren osan Tyynen valtameren rannikoista.
Lähteet
Järvinen, E. (26.2.2021). Kurssikerta 6. Haettu https://blogs.helsinki.fi/erkkijar/2021/02/26/kurssikerta-6/
NCEDC. (24.2.2021). Historic ANSS Composite Catalog Search. Haettu https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/
NOAA. (24.2.2021). Search Volcano Locations. Haettu https://www.ngdc.noaa.gov/hazel/view/hazards/volcano/loc-search