Paikkatiedon ja MapInfon perusteet

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia- kurssin ensimmäisellä työkerralla kävimme aluksi läpi kurssin sisällön. Sen jälkeen siirryimme paikkatiedon perusteisiin ja kertasimme muun muassa vektori- ja rasterimuotoisen paikkatiedon eroja, sekä tutustuimme erilaisiin tasoihin. Tämän jälkeen siirryimme ensimmäiseen harjoitustehtävään, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa opiskelija MapInfon käyttöön.

Ensimmäisessä harjoitustehtävässä käytimme pohjana Helsingin kaupungin paikkatietoaineistoa. Tarkoituksena oli luoda yksinkertainen teemakarttaesitys ja tavoitteena oli oppia aineiston käsittelyyn liittyvät perustoiminnot MapInfo- ohjelmalla.

Minulla ei ollut MapInfosta paljonkaan aiempaa kokemusta, joten tämä ensimmäinen opettajajohtoinen tehtävä oli hyödyllinen ja erittäin välttämätön. Virheiltä ei kuitenkaan vältytty ja ei aikaakaan kun pääsin jo korjailemaan ja etsimään ratkaisuja tekemiini virheisiin. Kuten klisee kuuluu “virheistä oppii”, niin myös tällä kertaa. Uutta ohjelmaa oppii käyttämään yllättävän tehokkaasti kun etsii ratkaisua ongelmiin.

Seuraavana oli vuorossa harjoitustehtävän toinen osa, joka oli huomattavasti vapaamuotoisempi. Harjoituksen tehtävänantona oli laatia omavalintainen koropleettiteemakartta, jonka aineiston luokittelussa on käytetty histogrammityökalua hyödyksi. Aineistona sai käyttää Helsingin osa-alueita tai Suomen kuntia ja niiden väestötietoja. Harjoituksen tavoitteena oli oppia tuottamaan teemakarttoja MapInfo-ohjelmalla ja tutustua ja ymmärtää sen tarjoamia vaihtoehtoja.

Valitsin teemakarttaesitykseni (Kuva 1.) aiheeksi avioliitot Suomessa kunnittain vuoden 2011 tietojen pohjalta. Aloitin työn tutkimalla havaintojen jakaumaa. Koska jakauma oli epämääräinen, päädyin käyttämään MapInfon valmiiksi tarjoamaa luonnolliset luokkavälit- luokittelua. Pitäydyin myös viidessä luokassa, jotta lopputulos pysyisi siistinä, mutta riittävän informatiivisena. Näin jälkikäteen ajateltuna luokkien lukumäärän olisi voinut kokeilla vähentää jopa kolmeen ja tutkia sen jälkeen syntynyttä lopputulosta. Karttaesitystä laatiessani kuitenkin jotenkin sokaistuin omalle työlleni enkä tajunnut tätä mahdollista karttaesitystä selkeyttävää tekijää. On kuitenkin myös mahdollista ettei tällä olisi ollut positiivista vaikutusta, sillä luokkia vähentämällä lopputulos olisi saattanut vääristyä.

Kuva 1. Avioliittojen lukumäärä kunnittain Suomessa vuonna 2011. Lähde: Tilastokeskus.

Seuraavaksi valitsin väriskaalan, lisäsin pohjoisnuolen ja mittakaavan, sekä legendan. Nämä kaikki oli opeteltu harjoitustehtävän ensimmäisessä osassa. Lopuksi muokkasin vielä karttani legendan mieleisekseni ja sommittelin karttaelementtien paikkoja. Tutkiessani Antti Aution blogikirjoitusta huomasin unohtaneeni karttaotsikon työstäni. Onneksi legendasta tulee kuitenkin informatiivisesti esille, mitä kartta esittää eikä erillistä otsikkoa välttämättä tarvita. Kuvateksti myös täsmentää, mistä kartassa on kyse.

Kartan informatiivisuudesta lukijalle voisin sanoa, että tavoitteena oli luoda esitys, jossa tulee visuaalisesti esille erityisesti maksimi- ja minimiarvoja sisältävät luokat sekä keskimmäinen luokka. Mielestäni karttaesitys onnistuu tässä melko hyvin. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kartta kuvaa avioliittojen lukumääriä, joita ei ole suhteutettu esim. kunnan asukaslukuun. Mikäli tämän ymmärtää, saa lukija kartasta paljon enemmän irti. Tällöin huomataan esimerkiksi, että Keski- ja Pohjois-Suomen kunnissa solmitaan prosentuaalisesti itse asiassa aika paljon avioliittoja, vaikka nopealla silmäyksellä kartasta voi saada aivan toisenlaisen kuvan. Samoin täytyy myös ymmärtää, että Etelä-Suomen kunnissa määrät ovat maamme korkeimpia ihan sen luonnollisen syyn vuoksi, että siellä asuu selvästi eniten ihmisiä.

Veera Toivonen viittasi ensimmäisessä blogitekstissään kommenttiini tuoda kartassa jotain tiettyjä luokkia esille ja pohti onko se järkevää tai edes mahdollista kaikissa tapauksissa. Olen Toivosen kanssa samaa mieltä siitä, että se mihin tulisi pyrkiä olisi nimenomaan se, että lopputulos vääristyisi mahdollisimman vähän. Ja näin päästäänkin kartantekemisen ytimeen. Haluan kuitenkin vielä täsmentää ja painottaa, että tavoitteenani oli tuoda visualisesti esille maksimi ja minimiarvoja värivalinnoilla, ei luokittelulla. Näin jälkikäteen ajateltuna värejä olisi voinut muokata vielä lisää ja valita ehkä parempikin väriskaala. Kartantekohetkellä en kuitenkaan osannut tehdä vielä tätä.

Kokonaisuutena kurssikerta oli opettavainen ja mielenkiintoinen. Ymmärsin yhä selkeämmin, että minulle paras oppimiskeino on päästä itse kokeilemaan. Virheitä sattuu ja niistä opitaan! Kokonaisuutenakin odotan tätä kurssia innolla. Erityisesti innostuin tästä blogi- osuudesta, sillä en ole aiemmin pitänyt blogia tai tutustunut sen käyttöön. On myös kiinnostavaa päästä lukemaan muiden pohdintoja ja ajatuksia!

Toivottavasti kartta näkyy! Se on tuotu tänne blogiin eritavalla kuin muut kuvani, joten sen muokkaaminen näin jälkikäteen näytti olevan mahdotonta.

Lähteet:

Autio Antti. Antin paikkatietoblogi. Kurssikerta 1. https://blogs.helsinki.fi/anttiaut/. Luettu 16.1.2015

Toivonen Veera. Seikkailuja paikkatietojen maailmassa. KK1: PAIKKATIETOKANNAT JA KARTANPIIRTOYRITYKSIÄ. https://blogs.helsinki.fi/vtoivone. Luettu 15.3.2015