Pisteitä, geokoodausta ja maanjäristyksiä
Kuudennen Kurssikerran tavoitteena oli oppia käyttämään GPS-paikanninta pisteiden keräämisessä ja siirtämään kerättyjä tietoja kartalle. Lisäksi tavoitteena oli oppia tuottamaan pistemäistä aineistoa kartalle, sekä oppia muokkaamaan muualta löytyvää dataa sellaiseen muotoon, että se voidaan sijoittaa suoraan kartalle.
Kurssikerta alkoi ulkoharjoituksella, jossa pienryhmissä kävimme keräämässä sijaintitietoa GPS-laitteiden avulla. Ryhmäni kanssa keräsimme tietoa suojateiden sijoittumisesta Kumpulan kampusalueen lähimaastossa. Keräsimme yhteensä kymmenen havointopistettä ja kirjasimme ylös pisteiden koordinaatit, korkeuden ja tarkkuuden. Sen jälkeen siirsimme tiedot Exceliin ja sieltä MapInfoon. MapInfossa tarkoituksena oli tuottaa pistemäistä aineistoa kartalle saaduista tuloksista. Tutkimme yhdessä ryhmien keräämää aineistoa, jonka jälkeen siirryimme geokoodaus-harjoitukseen.
Geokoodaus-harjoituksessa, kuten Antti Autiokin mainitsee, tarkoituksena oli opetella ”kuinka osoitteisiin sidottua dataa oli mahdollista paikantaa kartalle”. Käytimme harjoituksessa tietokantaa, joka sisälsi tietoa RAY:n peliautomaattien sijainnista Helsingissä. Havainnolliseksi tuli ison aineiston käsittelyn haastavuus. Tässä tapauksessa osoitetietojen kirjaaja oli tehnyt paljon inhimillisiä osoitevirheitä ja ne tuli itse huomata, käydä läpi ja korjata. Tämä on yksi tietokannan hallintaan ja muokkaamiseen liittyvä seikka, jossa koen olevani vielä lapsen kengissä. Kun ei täysin ymmärrä ohjelmaa tai tietokantaa, jota käyttää, on mielestäni haastavaa myöskään ymmärtää tehdä jotain tietokantaan liittyviä ja erittäin olennaisia korjaus- tai muokkaustoimenpiteitä.
Kurssityö
Seuraavaksi siirryimme itse kurssityön pariin, jossa oli tällä kertaa tarkoituksena tuottaa opetuskäyttöön soveltuvia karttaesityksiä. Karttoja tuli tuottaa kolme ja niiden tuli käsitellä maanjäristyksiä, tulivuoria tai meteoriittien putoamispaikkoja tai näitä yhdistelminä. Kävimme aluksi yhdessä läpi kuinka saamme netistä tietoa ja kuinka sitä tuli jatko käsitellä Excelissä. Ohjeessa tuntui olevan niin monta vaihetta, että epäilin vahvasti unohtavani jonkin olennaisen. Kun sitten pääsimme tuumasta toimeen, olikin tiedon siirto ja käsittely yllättävän simppeliä. Täytyi vain muistaa noudattaa ohjetta kohta kohdalta. Ainut ongelma, jonka ohjeiden noudattaminen omalla kohdallani aiheuttaa, on se etten tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessani muista enää mitään tehtävän Excel-välivaiheista. Täytyisi päästä käyttämään ohjelmaan paljon enemmän ja myös räpeltämään omatoimisesti.
Hieman kiireisen aikataulun vuoksi en lähtenyt tekemään yhdistelmäkarttaa vaan päädyin esittämään kartoillani ainoastaan maanjäristyksiä. Antti Autio ja Nelli Aalto olivat kummatkin lähestyneet samaa teemaa havainnollistamalla eroja eri voimakkuusasteisten maanjäristyksen ilmenemisessä. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen lähestymistapa ja haluaisin itsekin kokeilla tuottaa tämän tyylisen karttasarjan. Itse päädyin esittämään kartoillani >6 Richterin maanjäristyksien ilmenemistä. Ensimmäinen kartta kuvaa maanjäristyksiä vuodesta 1980 tähän hetkeen (Kuva 1.), seuraava vuodesta 2000 tähän hetkeen (Kuva 2.) ja viimeinen kuvaa vuoden 2014 aikana tapahtuneet >6 Richterin järistykset (Kuva 3.).
Kuva 1. >6 Richterin maanjäristykset 1980- .
Kuva 2. >6 Richterin maanjäristykset 2000- .
Kuva 3. >6 Richterin maanjäristykset 2014.
Karttojeni tarkoituksena oli havainnollistaa keskivoimakkaiden maanjäristysten ilmenemisalueita ja myös antaa osviittaa määristä visuaalisella tavalla. Tavoitteena oli, että kartat toimisivat opetuskäytössä kuvaamaan esimerkiksi liitosfäärilaattoihin liittyviä tektonisia prosesseja osana luonnonmaatiedettä tai hasardimaantiedettä. Jo toisen kartan jälkeen tiesin, että pistekokoja olisi pitänyt muuttaa, mutta kiireessä en ehtinyt enää perehtymään, miten se tehtiin. Siitä syystä tavoitteeni visualisoida määriä jää tällä kertaa toteutumatta. Ensimmäinen ja toinen kartta ovat juuri tästä ja havaintojen suuresta määrästä johtuen hyvin samanlaisia. Vaihdoin pisteiden väriä tuomaan karttoihin edes jotain eroa. Kolmannesta kartasta saa jo osviittaa määristä ja se on mielestäni onnistunein, sillä se täyttää molemmat tavoitteeni riittävällä tavalla.
Kokonaisuutena tämä kurssikerta oli minulle erittäin mieluinen, sillä käsittelimme kiinnostavia aiheita ja MapInfon käyttö tuntui loogiselta pisteaineistoja käsiteltäessä. Myös kurssityön karttojen aiheet olivat mielenkiintoisia. Pitkästä aikaa, jos ei jopa ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, että ei tämä niin vaikeaa ole. Oli myös kiinnostavaa lukea muiden opiskelijoiden pohdintoja kartoistaan. Erityisesti Nelli Aallon mietteet karttojen otsikoinnista kiinnitti huomioni. En ollut tullut ajatelleeksi ollenkaan lainaten Nelli Aaltoa, että ”ilmaisua ”yli 8 richterin maanjäristykset” ei ole suositeltavaa käyttää, sillä richter ei ole mittayksikkö. Asian voisi muotoilla paremmin muun muassa sanomalla ”Maanjäristykset, joiden magnitudi on yli 8 Richterin asteikolla” (Kielikello 2011)”.
Liitän tähän loppuun vielä muutaman linkin nettisivuille, joista löytyy vaihtoehtoisia maanjäristyskarttoja. Molemmat linkkien kautta löytyvät kartat ovat mielestäni tavallaan onnistuneita, mutta niistä löytyy myös parannettavaa. Ensimmäisessä kartassa värit ja visuaalinen ilme on hieno, mutta luettavuus ja hyödyntäminen on hieman haastavaa. Toinen kartta ilmaisee maanjäristyksien voimakkuuseroja ja määriä hyvin, mutta värimaailma on tylsähkön harmaa.
http://mitnse.com/2011/09/12/the-2011-virginia-earthquake/
http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=4180
Lähteet:
Aalto Nelli. Nellin PAK-Blogi. Kurssikerta 6: GPS-harjoituksia ja hasardeja.https://blogs.helsinki.fi/neaa/. Luettu 26.2.2015
Autio Antti. Antin paikkatietoblogi. Kurssikerta 6. https://blogs.helsinki.fi/anttiaut. Luettu 26.2.2015