Viimeinen taistelu

Viimeisen kurssikerran virallinen työkerta jäi minulta pelireissun takia välistä. Olin kuitenkin luottavainen, että kyllähän tästä jo opituilla taidoilla ja opettajan Moodleen laittamilla ohjeilla selvitään. Kun pääsin kartan kimppuun, homma osoittautuikin odotettua haastavammaksi. Siitä oli taas vierähtänyt kaksi viikkoa kun olin viimeksi MapInfoa käyttänyt ja hetken sai palautella mieleen perustoimintoja.

Olin tehnyt suunnitelman, että tutkisin Yhdysvaltojen osavaltioiden välisiä eroja. Ensimmäinen ongelma aiheutui pohjakartan löytämisessä ja tuomisessa MapInfoon. Koitin opettajan laittamia linkkejä ja olinkin löytävinäni hyvän kartan, mutta jostain syystä en osannut tallentaa tai muokata sitä sellaiseen muotoon, että sen olisi voinut MapInfoon tuoda. Painiskeltuani hyvän tovin pohjakartan kanssa jouduin hyväksymään tosiasian, että nyt olisi tarvittu opettajan apua. Harmitus oli suuri, mutta kello kävi ja päätin siirtyä suunnitelma B:hen.

Kurssityö

Päädyin toteuttamaan viimeisen kurssikerran työni karttasarjana, jossa käytin hyödyksi jo kurssilla käytettyjä materiaaleja. Koska en osannut tuottaa haluamaani karttaa Yhdysvalloista, uusi tavoitteeni oli, että karttasarjani Suomesta sisältäisi mahdollisimman kattavasti eri teemakarttaelementtejä. Lopputuloksen tuli sisältää mahdollisimman paljon kurssilla opittua.

Kuva 1. Väentiheys kunnittain.

Karttasarjani ensimmäinen kuva kuvaa Suomen väestöntiheyttä kunnittain (Kuva 1). Tuotin tämän yhden muuttujan kartan pohjaksi seuraaville kartoille. Sommittelin kartan sävyt niin, että viiden luokan esittäminen kartalla on visuaalisesti toimivaa. Mielestäni onnistuin. Halusin jakaa aineiston viiteen luokkaan, jotta lopputulos olisi riittävän informatiivinen eikä korostaisi mitään tiettyä luokkaa. Myös luokkavälit on viilattu sama ajatus mielessä.

Seuraavaksi jaoin kartan Pohjois-Suomeen ja Etelä-Suomeen. Tarkoituksena oli vertailla kahta muuttujaa näillä alueilla ja sen jälkeen vertailla vielä Pohjois- ja Etelä-Suomen karttoja keskenään. Toinen muuttuja oli luonnollisesti väestöntiheys ja toinen muuttuja x. Vaihtelin toista muuttujaa ja tuotin yhteensä 9 vertailtavaa kahden muuttujan karttaa. Blogin mediakirjaston sai aika tehokkaasti täyteen näillä kartoilla 😀

Ensimmäinen karttani Suomen harvimmin asutusta alueesta eli Pohjois-Suomesta käsittelee jalostustuotannon prosentuaalista määrää kunnan kokonaistuotannosta. Pohjalla on väestöntiheyskartta. Koitin tehdä vertailun vuoksi myös samojen muuttujien karttaa Etelä-Suomesta, mutta vaikka kuinka koitin skaalata symbolien kokoa, ne menivät niin pahasti päällekkäin ettei kartasta olisi saanut mitään selvää. Vaihtoehtona olisi ollut symbolin muuttaminen esimerkiksi pylväiksi, mutta halusin tuottaa yhden kartan tai karttaparin nimenomaan jotain symbolia käyttäen. Tästä syystä jalostustuotannosta on nyt vain yksi kartta (Kuva 2.).

Kuva 2. Yhdistelmäkartta Pohjois-Suomen väestöntiheydestä ja jalostus %:sta kunnittain.

Kartasta on nähtävissä, että suurin osa Pohjois-Suomesta kuuluu väestöntiheysluokittelun alimpaan luokkaan. Vain yksi kunta kuuluu toisiksi korkeimpaan luokkaan ja se näkyy kartassa punaisena. Tämä kunta on Kemi. “Kemi tunnetaan perinteisenä teollisuuskaupunkina ja suurimpia yksityisiä työllistäjiä kaupungissa ovat Stora Enson Veitsiluodon paperitehdas sekä Karihaarassa toimiva Metsä Fibren ja Finnforestin puunjalostusteollisuus (saha, Kemin sellutehdas ja Kemin kartonkitehdas)” (Wikipedia). Teollisuus työllistää, joten tämä on varmasti merkittävä tekijä kun pohditaan Kemin väestöntiheyttä, sekä jalostustuotannon kohtuullisen suurta määrää. Kunta on myös pinta-alaltaan pieni, mikä vaikuttaa tuloksiin.

Suurimmat jalostustuotannon prosentuualiset määrät ovat Kemin naapurikunnissa Keminmaalla, sekä Torniossa. Keminmaan tulos selittynee kunnan nettisivujen mukaan puu- ja taloteollisuudella, jaloteräksen jatkojalostuksella, sekä nahka- ja muovituotteiden jalostuksella. Torniossa jalostustuotanto on naapurikuntansa Keminmaan kaltaista.

Ensimmäisen karttaparini tuotin väentiheyden ja elinkeinorakenteen yhdistelmänä (Kuva 3. ja 4.). Keskityn analysoimaan kokonaisuutta enkä niinkään yksittäisten kuntien välisiä eroja. Kokonaisuutena harvaanasutulla Pohjois-Suomen alueella palvelujen osuus elinkeinorakenteesta on merkittävä. Se ylittää 50% jokaisessa kunnassa. Tämän päättelen johtuvan alueelle kohdistuvasta matkailusta, sekä siitä, että alue ei niin hyvin sovellu karujen olosuhteiden vuoksi esimerkiksi alkutuotantoon, mikä osaltaan lisää palvelujen prosentuaalista määrää.

Kuva 3. Yhdistelmäkartta Pohjois-Suomen väentiheydestä ja elinkeinorakenteesta kunnittain.

Kuva 4. Yhdistelmäkartta Etelä-Suomen väentiheydestä ja elinkeinorakenteesta kunnittain.

Verrattuna Pohjois-Suomeen suhteessa tiheästi asuttu Etelä-Suomi noudattelee samoja elinkeinorakenteen piirteitä, mikä kertoo siitä, että palvelujen osuus on Suomessa merkittävä elinkeino. Suurimmat erot Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on teollisuuden määrässä, joka on tasaisesti Etelä-Suomessa melko suurta. Tämä selittynee paremmilla liikenneyhteyksillä, ilmastollisilla oloilla, sekä sijainnilla rannikon lähellä. Teollisuus myös työllistää, mikä osaltaan vaikuttaa Etelä-Suomen väestöntiheyteen.

Toisen karttaparini tein aiheesta väentiheys ja rikollisuus (Kuva 5. ja 6.). Pohjalla on edelleen sama väentiheyskartta, mutta rikollisuuden määrää kuvasin eri kokoisilla pistesymboleilla. Jouduin käyttämään Etelä-Suomen kartassa eriskaalaa pistekokoihin, sillä tietoon tulleita rikoksia oli niin paljon enemmän, että lopputuloksena olisi ollut vain jättipallojen meri, mikäli olisin käyttänyt kummassakin samaa. Unohdin myös muokata Etelä-Suomen kartan legendan loppuun kun siinä vauhdikkaasti työskentelin. Idea tulee kuitenkin onneksi selväksi, vaikka sinne vähän alaviivoja ym. ylimääräistä jäi.

Pohjois-Suomen karttaa tutkittaessa yksi harvaan asuttu pinta-alaltaan melko suuri kunta pistää silmään. Se on Rovaniemi. Rikollisuuden suhteellisen suuri määrä selittynee matkailulla, sekä Rovaniemen asemalla Lapin alueen keskuksena. Myös Kemi tulee jälleen esille Pohjois-Suomen kartasta, mutta tällä kertaa tulos selittynee väentiheydellä: enemmän asukkaita, enemmän rikoksia. Toki pohjalla on varmasti muutakin, mutta tämä lienee olevan suuri ja ilmeinen vaikuttaja.

Kuva 5. Yhdistelmäkartta Pohjois-Suomen väentiheydestä ja tietoon tulleista rikoksista vuonna 2010.

Kuva 6. Yhdistelmäkartta Etelä-Suomen väentiheydestä ja tietoon tulleista rikoksista vuonna 2010.

Etelä-Suomen kartasta ei oikeastaan tule mitään yllätyksiä esille. Tiheään asutuissa asutuskeskittymissä, kuten pääkaupunkiseudulla, Turun alueella, sekä Tampereella rikollisuus on maan korkeinta. Tämä selittynee asukasmäärän lisäksi, myös eri etnisten ryhmien määrällä, sekä tulotasoeroilla. Asukasmäärä ja sitä kautta järjestäytyminen lienevät kuitenkin se merkittävin rikollisuutta lisäävä tekijä.

Kolmannen karttaparini tuotin ruotsinkielisten määristä kunnittain yhdistettynä väentiheyskarttaan. Tämä oli itseasiassa pääkaupunkiseudun alueelta jo tutkimani teema, mutta ajattelin mielenkiinnosta tutkia sitä vielä laajemmin. Halusin ruotsinkielisten määrän karttoihini pylvässymbolein. Tästä syystä jouduin jälleen muokkaamaan pylväiden korkeusskaalaa erilaisiksi Pohjois- ja Etelä-Suomen kartoissa, sillä muutoin toisesta olisi tullut visuaalisesti surkea.

Pohjois-Suomen kartasta näkee, että ruotsinkielisten määrä on hyvin pientä verrattuna eteläiseen rannikko-Suomeen. Eniten ruotsinkielisiä on kuitenkin Rovaniemellä, sekä Torniossa. Tornion ruotsalaisten määrä selittynee yhteisellä rajalla ruotsin kanssa, sekä yhteydellä Haaparannan kaupunkiin (TornioHaaparanda). Rovaniemen ruotsinkielisten määrä johtunee sen opiskelumahdollisuuksista, sekä mahdollisesti palvelualojen työpaikoista.

Kuva 7. Väentiheys ja ruotsinkielisten määrä kunnittain Pohjois-Suomessa.

Kuva 8. Väentiheys ja ruotsinkielisten määrä kunnittain Etelä-Suomessa.

Etelä-Suomen kartasta näkee, että ruotsinkieliset ovat sijoittuneet rannikkoalueille ja tässä pätee aiemmassa blogitekstissäni toteamat seikat ruotsinkielisten sijoittumiseen. Tähän liittyy siis historia, maanomistukselliset asiat, sekä sosiaalinen puoli. Kartasta tulee selvästi esille ne alueet, joilla ruotsinkielisten osuus on Suomen merkittävintä. Skaalasta johtuen muut alueet jäävät oikestaan vain taustaksi tuomatta muuta informaatiota kuin, että siellä on vähän ruotsinkielisiä verrattuna suurimpiin keskittymiin. Kuntakohtaista vertailua ei siis tällä kartalla saa tehtyä. Tarkempaa vertailua tehtäessä olisi rajattava pienempi alue, jotta skaalaa voisi muuttaa pienemmäksi. Näin lopputulos pysyisi selkeämpänä ja informatiivisena.

Viimeisen karttaparin tuotin hieman huumorimielessä. Tarkoituksena oli vertailla miesten ja naisten lukumäärien eroja ympyrädiagrammin avulla yhdistettynä vientiheyskarttaan (Kuva 9. ja 10.). Ympyrädiagrammeissa on jälleen käytetty eriskaalaa, mutta tässä tapauksessa, sillä ei ole oikeastaan merkitystä kun tarkoituksena on vain vertailla kumpia sukupuolenedustajia on enemmän.

Lopputulos oli odotetunlainen kummassakin kartassa. Määrät ovat lähes tasan joka kunnassa. Ainoat silmään pistävät kunnat ovat Helsinki ja Turku, joissa naisia näyttäisi olevan sen verran enemmän, että sen vähän pienennetystäkin kartasta huomaa. Tämä selittynee opiskelumahdollisuuksilla, erityisesti korkeamman asteen opiskelupaikoilla, sekä työpaikoilla. Visuaalisesti tämä viimeinen karttapari on mielestäni onnistunut ja olin hieman yllättynyt, miten hyvin musta ja valkoinen toimi diagrammissa.

Kuva 9. Väentiheys ja sukupuolijakauma Pohjois-Suomessa.

Kuva 10. Väentiheys ja sukupuolijakauma Etelä-Suomessa.

Pohdintoja

Tutustuessani muiden kurssilaisten viimeisen kerran karttatöihin sekä teksteihin aloin näin jälkikäteen pohtimaan symbolien valintaa ja halutun teeman tai aiheen esittämistä kartalla. Esimerkiksi Olli Rantamäki oli kuvannut kasvihuoneiden pinta-alaa monikulmiolla ja Riina Koskela ilman vettä olevia kotitalouksia ihmissymbolilla. Ensimmäinen ajatukseni oli, että erittäin hyvät ja erikoiset aiheet, mutta onko esittämistapa kuitenkaan se paras. Kartoista kuitenkin huomaa, että aikataulu on luultavasti ollut tiukka ja lopputulos olisi voinut olla erilainen, mikäli aikaa olisi ollut enemmän. Eivätkä nämä kartat ole missään nimessä epäonnistuneita. Niistä vain huomaa hyvin sen kuinka haastavaa hyvän esittämistavan lyötäminen on. Mikä olisi esimerkiksi parempi tapa esittää ilman vettä olevia kotitalouksia? Ehkä jokin pisarasymboli, mutta silloin suuri määrä havaintoja tulisi esittää pienellä symbolilla (käänteisesti) ettei lopputulos vääristyisi visuaalisesti. Mikäli tämä skaalan kääntäminen ei MapInfolla onnistuisi niin sitten ei tuokaan toimisi.

Summattuna kurssi oli mielestäni opettavainen, mutta haastava. Paljon olisi tehnyt mieli vielä oppia ja erityisesti tuosta aineiston etsimisestä ja siirtämisestä MapInfoon. Olen myös samaa mieltä Elias Annilan kanssa, joka olisi kaivannut hieman vaihtelua harjoitustehtäviin. Olisi ollut mielenkiintoista tehdä karttoja myös esimerkiksi Ruotsista ja sitä kautta saada vertailupohjaa Suomeen.

Kurssin aikana kehityin MapInfon käyttäjänä huimasti. Opin tuottamaan erityyppisiä teemakarttoja ja muokkamaan tietokantoja. Sen lisäksi kehityin kirjoittajana ja omien töiden analysoijana. Mirka Jokela-Määtän viimeistä karttatyötä tutkiessani huomasin kuitenkin olevani vieläkin liian sinisilmäinen karttojen lukija. Totesin mielessäni vain, että “Ohhoh, mites Tanskassa voi korkean elintason ja “onnellisten ihmisten” maana olla noin suhteellisen alhainen elinikä. Enpäs olisi uskonut”. Lukiessani Jokela-Määtän tekstiä eteenpäin huomasin hänen huomanneen saman asian. Tekstissään hän toteaa Tanskan tilastojen sisältävän Grönlannin tulokset, jotka laskevat Tanskan kokonaistulosta merkittävästi. Tämä oli hyvä herätys siihen, että vaikka kehityn kartanlukijana koko ajan on edelleen paljon opittavaa.

Lähteet:

Annila Elias. Eliaksen PAK-blogi. KURSSIKERTA 7, METSÄPALOT YHDYSVALLOISSA. https://blogs.helsinki.fi/eannila/. Luettu 13.3.2015

Jokela-Määttä Mirka. Paikannettua tietoa. KK7: Karttoja, karttoja ja karttoja. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/. Luettu 13.3.2015

Kemi. Wikipedia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kemi. Luettu 13.3.2015

Keminmaa. Kuntatietoa. http://www.keminmaa.fi/index.php?p=Kuntatietoa. Luettu 13.3.2015

Koskela Riina. Riina & 38 päivää paikkatietoa. Kurssikerta 7: Viimeinen silaus. https://blogs.helsinki.fi/riinakos/. Luettu 13.3.2015

Rantamäki Olli. Olli Rantamäen PAK-blogi. KURSSIKERTA 7 − VIIMEINEN SATO KORJATAAN, MUUTAMA KANTO KASKESSA. https://blogs.helsinki.fi/ollirant/. Luettu 14.3.2015