Pitkän tähtäyksen terveyspolitiikkaa Ison-Britannian malliin

Sote-aloite vieraili NHS:n pitkän aikavälin suunnitelman esittelytilaisuudessa Lontoossa huhtikuussa.

Ison-Britannian terveyspolitiikkaa on viimeisen parin vuosikymmenen ajan leimannut moninaiset rahoitusongelmat. The Health Foundationin laskelmien mukaan National Health Servicen (NHS) budjetti on kasvanut vuosien 1945-2017 välillä vuosittain 3,7 % verran. Väestön ikääntymisen sekä kroonisten, pitkäaikaisten ja muuten vaikeasti hoidettavien terveysongelmien lisääntymisen johdosta pelkkä terveydenhuollon tason ylläpitäminen on vaatinut 2010-luvulta alkaen 3,3 % menojen lisäämistä vuosittain.

Edellisen kerran terveydenhuollon ylläpitämiseen tarvittavan rahoituksen taso ylitettiin Tony Blairin ja Gordon Brownin työväenpuolueen hallituskausilla vuosien 1996-2010 välillä. Koalitio- ja konservatiivihallituksien 2010-luvulla panostus on ollut huomattavan vähäistä, koalitiohallituksella vain 1,0 % luokkaa. Tämän seurauksena NHS:n toiminta on ollut alijäämäistä ja sen oma pääoma (trustien omaisuus) on merkittävästi pienentynyt vuodesta 2012 alkaen. Ilman merkittäviä toimenpiteitä Ison-Britannian terveydenhuolto voi ajautua vakavaan kriisiin jo vuonna 2023. Koska NHS:n toiminta ei nykyresursseilla pysty täyttämään lain vaatimuksia, on sen rahoitusta lisättävä tai sitten universaalin terveydenhuollon aika on Isossa-Britanniassa ohi.

Vuoden 2019 alussa esitelty NHS:n uusi pitkän aikavälin suunnitelma (Long-Term Plan) on osa toimenpiteitä, joilla kriisi pyritään välttämään. Strategiaan kuuluu NHS:n rahoituksen kasvattaminen 4,5 % vuosittain, minkä vuoksi suunnitelma on herättänyt suuren toivonkipinän saarivaltakunnassa. Strategiatyöstä vastannut johtaja Emily Hough esitteli suunnitelman avainkohtia 3.4. Lontoossa Open Forum Eventsin järjestämässä tilaisuudessa.

Suunnitelmassa esiintyvät päämäärät ovat mahtipontisia mutta tuttuja. Strategiaan kuuluu perusterveydenhuollon ja kansanterveyspalveluiden (community health services) raja-aitojen kaataminen sekä avohoidon merkittävä lisääminen kaikessa terveydenhuollossa. Paikallishallinnon kanssa luodaan uudenlaisia kumppanuuksia, joilla pyritään integroimaan kaikkia terveyspalvelut sosiaalipalveluiden ja kaikkien muiden relevanttien julkisten palveluiden kanssa. Erikoissairaanhoidossa sairaaloiden ensiapu- ja teho-osastot suunnitellaan kokonaan uusiksi prosessien tehostamiseksi. Kaikessa hoidossa omaksutaan digitaalisia rajapintoja ja järjestelmiä. Kaikessa edellä mainitussa pyritään edistämään räätälöityä hoitoa.

Strategiaan kuuluu myös merkittävät panostukset preventiiviseen terveydenhuoltoon, terveydellisten eriarvoisuuksien vähentämiseen, lasten ja äitien hoitotoimenpiteiden laatuun sekä suurten terveysongelmien (syövän, keuhkotautien ja mielenterveyden) preventioon ja hoitoon pääsyn merkittävä kohentaminen.

Tuottavuuden odotetaan kasvavan 1,1 % vuodessa ja kaikki palvelurajapinnasta tehdyt säästöt luvataan investoida konkreettiseen työhön. Pitkän aikavälin rahoituksellinen tasapaino odotetaan saavutettavan seuraavan 10 vuoden aikana. Samalla NHS:n henkilökunnalle luvataan tarvittavat resurssit uusien panostusten implementaatioon ja päämäärien saavuttamiseen – ainakin mikäli ensi vuonna tehtävä NHS:n menoja perkaava Spending Review niin lopulta sallii.

The Health Foundationin Anita Charlesworth osoitti esityksessään strategian olevan huomattavan optimistinen. Jo työvoiman uusintaminen puhumattakaan uuden työvoiman etsimisestä suunnitelman toimeenpanemiseksi vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä. Siellä, missä tarvittaisiin eniten uutta ja osaavaa työvoimaa, on myös suurin vaihtuvuus ja vähiten osaamista kartuttaneet työntekijät. Suurin osa palvelutyöntekijöistä on joko hyvin nuoria tai sitten eläkeikää lähestyviä. Kolme- ja nelikymppiset työntekijät ovat pitkälti hylänneet alan työtahdin kiristymisen myötä. Vanhempien työntekijöiden eläköityessä työvoimapula tulee olemaan valtava, koska alan koulutuksesta ei ole riittävästi kiinnostuneita. Lisäksi NHS:n uusista työntekijöistä merkittävä osa onkin tullut muista EU-maista – brexitin myötä myös tämä mahdollisuus saatetaan menettää.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin strategian katteettomuutta. Sote-integraatiota pitäisi edistää perustavanlaatuisesti, mutta tämä vaatisi Charlesworthin mukaan sosiaalipalveluihin yli 4 mrd. punnan investointeja. Näihin kukaan ei ole luvannut lisärahaa. Muun muassa Oldhamin kaupunginvaltuutettu Zahid Chauhan korosti edelleen sosiaalityön merkitystä. Sosiaalityöhön investoimisen lisäksi myös terveydenhuollon koulutukseen pitäisi sisällyttää merkittävissä määrin sosiaalityön opetusta, jotta esimerkiksi Oldhamissa vallitsevat monimutkaiset terveysongelmat voitaisiin ratkaista.