University of Helsinki
Japanilaiset hallitsivat Taiwania 50 vuotta. Sääntö alkoi Shimonosekin sopimuksella vuonna 1895, jossa Qing-imperiumi luovutti Taiwanin Japanille. Hallitus päättyi Japanin tappioon toisessa maailmansodassa vuonna 1945. Puolen vuosisadan ajan kaikki elämän osa-alueet Taiwanissa – teollistumisesta mediatuotantoon, koulutuksesta liikenteeseen – olivat japanilaisten hallinnassa.
Vuonna 2008 taiwanilainen ohjaaja Wei De-Sheng tuli yhtäkkiä tunnetuksi sen jälkeen, kun hänen elokuvansa Cape No. 7 (海角七號/Hǎijiǎo Qī Hào) saavutti odottamattoman lipputulon Taiwanissa. Häntä pidettiin menestyksenä Taiwanin taantuvan elokuvateollisuuden auttamisessa. Kaikesta huolimatta Cape 7 joutui kritiikin kohteeksi, koska se maalasi Japanin siirtomaavallan perinnön positiivisessa ja romanttisessa valossa. Elokuva on romanttinen musiikkidraama joidenkin japanilaisten ja taiwanilaisten hahmojen välillä. Samalla kun Wei De-Sheng sai mainetta tällä menestyksellä, Taiwanissa hänet vedettiin yhä kiivaampaan keskusteluun taiwanilaisesta identiteetistä, sen yhteydestä sen siirtomaamenneisyyteen Japaniin ja sen nykyisistä vaikeista suhteista Kiinaan.
Useat tieteelliset julkaisut ovat tutkineet Japanofilian kuvaamista Cape No.7 ssä. Elokuvan mandariinikiina, taiwanin kieli, japani ja hakka kuvaavat Taiwania monikielisenä, monikulttuurisena ja osallistavana yhteiskuntana. Useat kriitikot ovat väittäneet, että elokuva romantisoi ja herättää nostalgiaa Taiwanin siirtomaamenneisyyttä kohtaan ja vetoaa joihinkin taiwanilaisten vanhimpiin, jotka saattavat kaivata siirtomaahallitsijoihin liittyviä modernisaation, edistyksen ja muodin symboleja huolimatta siitä, että he kokivat katkeruutta, kun heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina. Elokuva puhuttelee myös nuorta sukupolvea, josta, kuten joistakin nuorista muualla maailmassa, oli tullut japanofiilejä ja Harizuja. Kiinalaista termiä Harizu (哈日族) käytetään yleisesti viittaamaan ihmisiin, jotka pitävät Japanista ja sen kulttuurista.
Wein toinen elokuva, Warriors of the Rainbow: Seediq Bale (賽德克·巴萊, 2011), oli hyvin erilainen kuin Cape No. 7. Sen pääpaino oli pienen taiwanilaisen alkuperäiskansan taistelussa Japanin siirtomaavaltaa vastaan. Elokuva perustuu Taiwanin keskiosassa vuonna 1930 tapahtuneen Mushan tapauksen historiaan. Cape No. 7 syytettiin siirtomaa-mentaliteettien edistämisestä, kun taas Sateenkaaren soturia kritisoitiin nationalismin edistämisestä. Taiwanissa näytettävän elokuvan täysversio on jaettu kahteen osaan – osan 1 nimi on Aurinkolippu (太陽旗) ja osan 2 nimi on Sateenkaarisilta (彩虹橋), joka kestää yhteensä 4 tuntia ja 36 minuuttia. Kuitenkin elokuvan kaksi alkuperäistä osaa yhdistettiin yhdeksi kansainväliseksi leikkaukseksi; sen ajoaika oli 2 tuntia ja 30 minuuttia. Elokuva on Taiwanin elokuvahistorian kallein tuotanto. Taiwanin media on verrannut sitä Mel Gibsonin vuoden 1995 elokuvaan Bravehearts ja The Last of the Mohicans (1992).
Ensimmäistä kertaa suomalaisilla on mahdollisuus nähdä nämä kolme taiwanilaisen ohjaajan Wei-De Shengin elokuvaa. Helsingin yliopistossa on ilmainen elokuvaesitys 11. ja 12. elokuuta. Lisätietoja löytyy täältä.
https://blogs.helsinki.fi/spotlighttaiwan/screening-of-wei-te-shengs-films/
Lisäksi mukana on kansainvälisesti tunnettu elokuva-asiantuntija Chris Berry, elokuvatutkimuksen professori Lontoon King’s Collegessa. Hän puhuu suomalaisille elokuvista. Hän pitää luennon ”Imagine There’s No China: Wei Te-Seng’s Japan Trilogy” 11. elokuuta klo 16.00-17.00. Katso lisätietoja tältä verkkosivustolta.
https://blogs.helsinki.fi/spotlighttaiwan/imagine-theres-no-china-wei-te-shengs-japan-trilogy/
Sinun ei tarvitse rekisteröityä. Tule rohkeasti 11. ja 12. elokuuta tapahtumiin.
Julie Yu-Wen Chen
Kiinan tutkimuksen professori
Helsingin yliopisto