Maisteri Mathias, kuka?

Vaikka tässä blogissa pääasiassa keskitytään kirjahistoriaan, on pieni henkilöhistoriallinen katsaus paikallaan. Nimittäin Mathias Linköpingiläisen (K. n. 1350) nimi tulee lukijalle pian tutuksi. Kuka siis oli Mathias?

Mathias kuvattuna Pyhän Birgitan Ilmeistyksien painetussa versiossa olevassa puupirrustuksessa vuodelta 1492.

Mathiaksen elämänvaiheista ei kovin paljoa tiedetä. Tämä on varsin tyypillistä monille keskiajalla eläneille henkilöille, sillä aikalaismerkintöjä ihmisistä tehtiin yleensä silloin, kun tapahtui jotain erityisen merkittävää tai sattumalta. Mathiaksen kohdalla nämä hänen elämänsä ajalta tunnetut maininnat ovatkin lähinnä satunnaisia mainintoja siitä, että hän on ollut erinäisten oikeudellisten tai taloudellisten toimenpiteiden – kuten testamentin – todistajana.

Tällaisiinkin merkintöihin voi kuitenkin jäädä kiinnostavia tiedon jyväsiä. Näin ollen esimerkiksi Mathiaksesta tiedetään, että hän oli Linköpingin (Itä-Götanmaa, Ruotsi) hiippakunnan kaniikki, eli piispan alaisuudessa olevassa korkean viran haltija, ja että hän oli magister in artibus ja baccalaureus in theologiae. Latinankieliset oppiarvot kääntyvät suhteellisen huonosti nykysuomeksi, mutta tämä merkitsee, että Mathias oli suorittanut Pariisin yliopistossa pitkälliset vapaiden taitojen perusopinnot ja osasi siten muun muassa erinomaisesti latinaa ja argumentoida sujuvasti. Sen jälkeen hän oli vielä jatkanut opintojaan vaativamman tieteenalan eli teologian parissa ja suorittanut siinäkin opintoja niin pitkälti, että hänelle oli myönnetty lupa opettaa Raamatun sisältöjä. Mathiasta kutsutaankin usein yhdeksi keskiajan oppineimmista henkilöistä Pohjoismaissa.

Toisaalta ihmisistä saatetaan tietää asioita myös muunlaisista lähteistä ja niinpä Mathiaksenkin elämän vaiheista on jäänyt meille myös tarinallisempaa aineistoa. Mathias tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että hän oli yksi Birgitta Birgerdotterin eli Pyhän Birgitan rippi-isistä toisin sanoen hengellisistä ohjaajista. Näin ollen hän esiintyy monissa Birgittaan liittyvissä aineistoissa, jotka ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaisia kuin asiakirjalähteet. Niistä saattaa saada hyvin paljon elävämmän kuvan kuin lyhyistä asiakirjamerkinnöistä, mutta monesti niitä täytyy tulkita tietyllä varauksella – toki historiankirjoituksessa kriittinen suhtautuminen pätee kaikkien lähteiden kohdalla.

Ensinnäkin Mathias esiintyy Birgitan ilmestyksissä. Näiden pohjalta tutkimuksessa on tulkittu muun muassa, että Mathiaksella oli opiskeluaikoinaan sisäisiä ristiriitoja uskon takia, ehkä jopa taipumusta harhaoppeihin. Tämä varsin pitkälle vedetty tulkinta juontaa juurensa ilmestyksessä kerrottuun tietoon, että Mathias osasi erottaa hyvän ja pahan hengen. Ilmestyksien avulla tiedämme Mathiaksen olleen tunnettu saarnaaja ja Birgitan tukija. Mathias onkin kirjoittanut Birgitan ilmestyksille puolustuspuheenvuoron, joka on myöhemmin liitetty Ilmestys-kokoelman esipuheeksi.

Toiseksi Mathias esiintyy Birgitan kanonisaatio-asiakirjoissa, joita tuotettiin, kun Birgitasta puuhattiin pyhimystä. Pyhimykseksi julistaminen oli tuohon aikaan pitkällinen prosessi, johon vaadittiin sekä elämänkerta että runsaasti todistajalausuntoja pyhimyksen elämästä ja teoista. Näihin asiakirjoihin tallentui myös tietoja pyhimyksen lähipiiristä. Vaikka lausuntoja antaneet ihmiset usein saattoivat tuntea pyhimyksen ja tämän lähipiirin henkilökohtaisesti, olivat muistot saattaneet kultaantua. Esimerkiksi Mathias on näissä lähteissä korotettu oppiarvoltaan astetta korkeammalle ja mainitaan tittelillä magister in theologiae. Näistä asiakirjoista on peräisin myös tieto siitä, milloin suurin piirtein Mathias kuoli. Tosin maininta on suhteellisen epämääräinen: se tapahtui sen jälkeen, kun Birgitta oli matkustanut Roomaan joulukuussa 1349.

Seuraavat Mathiaksen elämäntarinan kerrostumat ovat peräisin varhaisilta historiankirjoittajilta Johannes Vastoviukselta ja Johannes Messeniukselta. Molemmat kirjoittivat 300-vuotta tapahtumien jälkeen pyrkimyksenään tarjota lukijoille eheä tarina ja lienee sanomattakin selvää, ettei heillä ollut asioista ensikäden tietoa. Vaikka toki on mahdollista, että heillä on ollut käytössään tänä päivänä kadonnutta aineistoa, ei monia asioita ei ole pystytty todistamaan muista lähteistä ja ne ovat siksi jokseenkin kyseenalaisia. Erityisesti huomio kiinnittyy siihen, että he osaavat lisätä tarinoihin yksityiskohtia, joita ei varhaisissa lähteissä mainita. Vastovius osasi lisätä tarinaansa esimerkiksi tiedon, että Mathias kuoli Tukholmassa. Hänet kyllä mitä ilmeisemmin haudattiin sikäläiseen dominikaaniluostariin – mikä on sinänsä yllättävää, sillä hän ei tiettävästi kuulunut domikaaneihin. Myöhemmässä historiankirjoituksessa Mathiaksen kuolema on liitetty jopa tuohon aikaa vallinneeseen ruttoon eli tuttavallisemmin mustaan surmaan.

Viimeinen ja itse asiassa ehkä se tärkein Mathiaksesta kertova lähderyhmä ovat hänen teoksensa. Vaikka teokset ovatkin monilta osin varsin käytännöllisiä ja oppikirjamaisia, ne kertovat silti siitä millaisia ajatuksia hän omaksui opiskeluidensa aikana Euroopan opillisista keskuksista. Mathias arvostelee toisinaan varsin kovalla kädellä oman aikansa oppineiden hiusten halkomista ja ihmisten turhaa tiedon janoa. Silti hänen teoksensa tarjoavat suuret määrät tietoa suodatettuina omalaatuisiksi kirjoiksi. Ne ovat harvoja oppineita teoksia, joita Pohjolassa tehtiin, sillä suuri osa ajan kirjallisuudesta oli kopioita Euroopan suurilta nimiltä.

Mathiakselta tunnetaan kuusi teosta. Näistä kaksi on ns. maallisempaa kirjallisuutta eli retoriikan (Testa Nucis) ja runouden (Poetria) oppikirjat. Neljä muuta ovat teologisia: esimerkillisten kansanomaisten tarinoiden kokoelma Copia exemplorum, kristillisen opin pääkohtien selitysteos Homo Conditus, Ilmestyskirjan selitysteos Expositio super Apocalypsim ja tässä blogissa usein esille tuleva hakuteos Alphabetum distinccionum. Nämä teokset olivat paikalliselle papistolle ja myöhemmin erityisesti Vadstenan luostarin veljille tärkeä apuväline, kun he selittivät Raamattua kirkkokansalle. Tämänkaltaisten teosten avulla saatiin samaan aikaan eläväisiä saarnoja ja voitiin olla varma oikeaoppisuudesta. Nämä teokset ovat tarjonneet ja tarjoavat yhä edelleen tutkijoille kiinnostavia uusia näkökohtia Mathiaksen ajatteluun, vaikka elämänkerralliset tiedot eivät niistä täydennykään.

 

Lisää aiheesta:

Anders Piltzin Mathiaksesta kertova elämänkerta-artikkeli Ruotsin kansallisbiografiassa ( Svenskt biografiskt lexikon) ja siinä mainitut lähteet.