Quo vadis, alma mater?

Millainen on opiskelijan unelmayliopisto? Nyt kun yliopisto uudistaa strategiaansa, kysymys vaatii vastausta. Oma näkemykseni tiivistyy muutamaan sanaan: yhteisöllinen, innostava ja poikkitieteellinen. Ajatus unelmien yliopistosta on hioutunut toiminnassani ylioppilaskunnassa ja lukemattomissa keskusteluissa muiden opiskelijoiden kanssa.

Yhteisöllisyys

Ilman ihmisiä ei olisi yliopistoa. Vielä ennen suurten ikäluokkien aikaa Helsingin yliopisto oli pieni ja tiivis yhteisö, jossa opiskelijat vihittiin oman tieteenalansa tutkijakuntaan. Professorit tunsivat oppilaansa ja fuksit vanhempien vuosikurssien opiskelijat. Yliopisto oli yhteisö.

Nykyisin noin joka kolmas opiskelija kokee yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyden luominen ei ole helppoa 42 000 ihmisen organisaatiossa. Useiden sisäkkäisten yhteisöjen, opiskelijajärjestöjen ja tutkijoiden salaseurojen sekaan on helppo hukkua ja kadota. Yhteisöllisyys on kuitenkin yksi tärkeimpiä opintoja edistäviä tekijöitä, joka kiinnittää yliopistoon – ja saa vielä pitkään opintojen jälkeenkin muistelemaan lämmöllä alma materia.

Yhteisöllisyys, me-henki ja yhteinen identiteetti ovat myös yksi selkeä menestystekijä maailman huippukorkeakouluissa. Sarjassa Gossip Girl huippuoppilas Blair Waldorf on valmis tekemään mitä vain päästäkseen Yaleen, eikä pelkästään siksi, että kyseessä on Ivy League -yliopisto – vaan ollakseen yaleläinen. Yaleläisyyden toistuva symboli sarjassa on Blairin isän Yale-villapaita. Pieni konkreettinen symboli yhteisöllisyydestä, heimotunnus.

Yhteisöllisyys voi rakentua pienistä konkreettisistakin asioista, mutta tärkeintä lienee se, että jokainen toivotetaan yhteisöömme tervetulleeksi.

Innostava

Tieteen perustunne on uteliaisuus, ja uteliaisuus puolestaan on innostunut tunne. Oppiminen ja tutkiminen on todella vaikeaa ilman innostusta.

Keskustelin juuri hiljattain maailmanpolitiikan opiskelijan kanssa. Hän kertoi, että hänen vuosikurssinsa opiskelijoista kolmasosa oli vaihtanut oppiainetta, yliopistoa tai jopa opiskelumaata. Pohdimme yhdessä, mihin katosi se innostus, joka uusilla opiskelijoilla vielä hakuvaiheessa oli. Maailmanpolitiikan oppiainehan on yksi vaikeimmista hakukohteista Helsingin yliopistossa: vain viisitoista 500 hakijasta otetaan opiskelemaan. Tulimme lopputulokseen, että innostus katosi valtaville massaluennoille, loputtomiin kirjatentteihin ja yksinäiseen taisteluun opintokokonaisuuksien rekisteröintilomakkeita vastaan.

Innostusta ruokitaan hyvällä opetuksella ja ohjauksella. Usein kiinnostavimpia kursseja vetävät opettajat, jotka ovat tutkijoinakin innostuneita omasta aiheestaan. Ehkäpä peruskursseja pitäisikin vetää oman alansa kärkeen linnoittautuneen professorin sijaan lehtori, joka on innostunut opettamisesta ja opetuksen kehittämisestä. Hyvän opintojen ohjauksen merkitystä ei myöskään voi väheksyä, kun kyse on innostuksesta. Innostus ei kuole milloinkaan niin nopeasti kuin luennolla, jonka aihe ei vastaakaan odotuksia.

Poikkitieteellinen

Poikkitieteellisyys on yksi suuren, monialaisen yliopiston valttikorteista. Vain Helsingin yliopistossa biologit ja filosofit voivat pohtia yhdessä, johtaako ihmisen seksuaalisuus muiden lajien massakuolemaan tai minkälainen on vampyyrin seksuaalisuus, kuten tehtiin Biosynteesi-symposiossa vuonna 2013.

Juuri poikkitieteellisyyttä ruokkimalla yliopisto mahdollistaa yksittäisiä tieteenaloja laajemman yhteisöllisyyden ja ylläpitää innostusta. Globaalistuvan maailman ongelmat ovat myös niin monitahoisia, että niitä ei ratkaista ilman poikkitieteellistä yhteistyötä.

Minä haluan tulevaisuudessa sanoa alma materini olevan yhteisöllinen, innostava ja poikkitieteellinen yliopisto. Uskon, että sitä toivoo myös moni muu opiskelija. Toistaiseksi olemme vielä matkalla.

Mari Kyllönen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Hallituksen puheenjohtaja

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *