Strategiaa ja visioita: YHDESSÄ ENEMMÄN

Yliopisto on perinteitä kunnioittava instituutio, mutta se on aina tähyillyt myös tulevaisuuteen. Niin tekee Helsingin yliopistokin. Parin viime vuosikymmenen ajan tulevaisuuden suunnittelu on saanut tarkemmat raamit, kun sitä on ahdettu muualta yhteiskunnasta lainattuihin paketteihin, joita strategioiksi ja visioiksi kutsutaan.

Kun Thomas Wilhemsson käytti puheessa vuonna 2009 ilmausta Huipulle ja yhteiskuntaan, hän ei varmaan aavistanut, että siinä se oli: yliopiston strategian kiteyttävä slogan moneksi vuodeksi. Vaikka ihan jokaiseen tutkijakammioon ja luentosaliin iskulause ei ole vielä ehtinyt tunkeutua, se on ollut hyvä ohjenuora, kun yliopisto on halunnut asemoida rooliaan Suomessa ja maailmassa.

Kun itse kuulin ensimmäistä kertaa Huipulle ja yhteiskuntaan –kehotuksen, ajattelin heti, että siinä yliopiston perustehtävät ovat saaneet osuvan, suorastaan nokkelan muodon. On kuitenkin tullut aika pohtia, voitaisiinko slogania tuoreuttaa. Yksi ehdotus on ollut paikallissijan vaihto: Huipulla ja yhteiskunnassa. Viesti ei olisi yhtä dynaaminen, mutta erityisesti yhteiskunnan osalta se kuvaisi paremmin yliopistoa. Yliopiston tarkoituksena ei ole olla jokin muusta yhteiskunnasta erillään oleva toimija, joka sitten levittää tietouttaan ja viisauttaan ympärilleen, vaan elimellinen osa yhteiskuntaa, jonka kanssa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Nykyisessä strategiassaan yliopisto on määritellyt yleiseksi tavoitteekseen pyrkimyksen tietoon ja totuuteen. Arvopohjana ovat kriittisyys, luovuus, sivistys, autonomia ja hyvinvointi. Näitä arvoja ei ole tarkoitus muuttaa. Pari viritelmää niihin perustuviksi sloganeiksi: Tiedon avulla parempaan maailmaan, Kriittinen hyvinvoinnin rakentaja, Autonominen yhteistyökumppani. Ei kauhean nasevaa ja ehkä kiteytyksen pitäisi perustua johonkin muuhun, arvot ovat selkänoja joka tulevat esille muuta kautta.

Kiteytykseksi ehdotettu Globaali vaikuttaja – yhdessä niputtaa kolme tärkeää viestiä. Helsingin yliopisto toimii globaalissa ympäristössä, ei vain osana suomalaista yhteiskuntaa. Yliopisto ei halua vain seurata sivusta maailman menoa ja tutkia sen ilmiöitä, vaan se haluaa vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa lapsemme elävät. Tavoitellessaan tätä yliopisto ei voi toimia yksin. Kaikki siis tärkeitä viestejä, mutta slogan itsessään ei ole kovin napakka.

Yliopiston tavoitteita hyvin kuvaava sana on edelläkävijyys, jota Aalto yliopiston rehtori Tuula Teeri mielellään käyttää ja jota Turun yliopiston rehtori ja UNIFIn puheenjohtaja Kalervo Väänänen tarjosi, kun Tiede-Forumissa määriteltiin yliopistojen tehtävää. Hän totesi, että olisi hyvä, jos yliopisto olisi muuta yhteiskuntaa 10-15 vuotta edellä. Sloganiksi se vääntyisi esimerkiksi näin: Yliopisto – kriittinen edelläkävijä.

Esitän pohdittavaksi vielä yksinkertaisempaa kiteytystä: Yhdessä enemmän. Se voi aluksi tuntua vähän vaisulta ja kryptiseltä, mutta tarkemman pohdinnan jälkeen se avaa (toivottavasti) monia tulkintoja.

Kiteytys kehottaa yhteistyöhön. Yliopisto ei halua eristäytyä muusta yhteiskunnasta, vaan se hakeutuu aktiivisesti kontaktiin muiden toimijoiden kanssa. Jotkut yliopistolaiset näkevät tässä sen vaaran, että yliopisto menettää samalla tärkeän roolinsa yhteiskunnan kriittisenä arvioijana. Minä en tätä pelkää. Suurempi vaara on se, että yliopisto ampuilee arrogantista ylhäisyydestään kriittisiä nuoliaan kohti yhteiskuntaa ilman että se pystyy todella vaikuttamaan asioiden kulkuun.

Yhdessä enemmän tarkoittaa myös tiiviimpää tieteidenvälistä yhteistyötä. Monet tutkijat ovat jo kyllästyneet kuulemaan monitieteisyydestä ja ilmiöpohjaisten tutkimuskysymysten tärkeydestä. He odottavat, milloin tällainen vouhotus menee vihdoin ohi. Minulla on sellainen vaikutelma, että elämme vasta uudenlaisen aikakauden ensimmäisiä vuosia. Tieteen kehittyminen tulee vielä pitkään saamaan voimakkaimmat sysäyksensä nimenomaan uudenlaisen tieteidenvälisen yhteistyön tuloksena.

Voisimme tehdä yhdessä paljon enemmän myös opetuksessa. Ajattelemme, että tutkintoasetuksen rakentavat seiniä, jotka rajaavat toimintamme raamit. Pahimmat siilot ovat kuitenkin meidän mielissämme. Tässäkin asiassa on menty paljon eteenpäin, mutta uskon, että muutaman vuoden päästä oppiaine- ja tiedekuntarajat ylittävä yhteistyö opetuksen järjestämisessä on enemmän arkipäivää kuin nyt. Siihen suuntaan meidän olisi ainakin kuljettava.

Yhdessä enemmän viittaa tietysti myös kansainväliseen yhteistyöhön. Parhailla tutkijoillamme on toki jo nytkin toimivat yhteistyöverkostot pitkin maailmaa, mutta jos vertaamme ajatusmallejamme ja toimintakulttuuriamme muihin länsimaihin, tulee vaikutelma, että olemme edelleen aika nurkkapatrioottisesti orientoitunut kansa.

Yhdessä enemmän viittaa myös opiskelijoihin rooliin yliopistossamme. Osaammeko tarjota heille riittävästi mahdollisuuksia osallistua tutkimushankkeisiimme? Moniko vuosittain valmistuvasta 2500 maisterista on saanut tehdä gradunsa osana laajempaa projektia? Jos emme näe opiskelua ja opetusta (ja tutkimusta) erillisinä asioina, vaan linkitämme ne paremmin toisiinsa, hyötyvät kaikki: opiskelijat saavat arvokasta kokemusta ja laitokset saavat hieman helpotusta resurssivajaukseen.

Siltä varalta, että joku koiranleuka vääntää ilmaukselle vielä yhden tulkinnan, teen sen itse. Miksi vain Yhdessä enemmän, miksei heti Kaikessa enemmän.

 

Arto Mustajoki 26.5.2015

Yksi vastaus kirjoitukseen “Strategiaa ja visioita: YHDESSÄ ENEMMÄN

  1. Yhdessä enemmän – kannatetaan!

    Uudessa strategialuonnoksessa on nostettu esiin myös mm. oppimisympäristöjen digitalisaatio ja “opiskelija keskiöön”. Tuollakin saralla saamme paljon aikaiseksi sujuvalla yhteistyöllä jo pelkästään HY:n sisällä.

    Muun muassa tenttiakvaario on esimerkki siitä, miten yhteistyötä tarvitaan. Tenttiakvaario järjestelmää ylläpitää ja kehittää HY:n opetusteknologiakeskus, tilan kustantaa tietotekniikkakeskus, tiedekuntien omat verkko-opetuksen tukihenkilöt perehdyttävät opettajia järjestelmän pedagogiseen käyttöön ja antavat heille teknistä tukea ja opettajat laativat kursseillensa kysymyspatteristot – mielellään tehden yhteistyötä oppiaineessaan. Mutta tämäkään ei vielä riitä! Siivoojien tehtävänä on sytyttää valot tenttitilaan ja vahtimestarit vastaavat tenttijöiden kysymyksiin. Kehitystyötä tehdään ja muun muassa WebOodin ja tenttiakvaariojärjestelmän “yhteisen kielen” löytämiseen tarvitaan useampaa osapuolta.

    – Ja lopulta opiskelija voi nauttia opintojen joustavuudesta.

    Jotta yhteistyö yliopiston sisällä onnistuu, tarvitaan johdon käytännön tuki eri yksiköiden välisen yhteistyön toteuttamiseksi.

    Innolla uutta strategiaa odottaen,
    Margit K. (humanistisen tiedekunnan verkko-opetuksen tuki)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *