Millä keinoilla tutkimus vielä parempaan nousuun?

Helsingin yliopistossa tehdään korkeatasoista tutkimusta ja annetaan hyvää opetusta, mutta parantamisen varaakin on. Tavoitteena tulee olla tutkimuksen ja opetuksen nostaminen korkealle tasolle kaikissa tiedekunnissa ja ainelaitoksissa, ja korkean tason säilyttäminen siellä missä se jo on korkea. Yliopisto tarjoaa tutkimukselle puitteet ja laitteet, mutta pääosa tutkimuksen muista menoista maksetaan ulkopuolisella kilpaillulla rahoituksella, nyt ja tulevaisuudessa. Yliopisto voi kuitenkin parantaa korkealaatuisen tutkimuksen edellytyksiä ja pitkäjänteisyyttä omilla toimillaan ja kokonaisuuden kannalta suhteellisen pienellä rahoituksella. Yliopiston oma tutkimusrahoitus on samalla sijoitus, sillä kilpailukykyiset tutkijat ja tutkimusryhmät hankkivat sitä enemmän ulkopuolista rahoitusta mitä paremmin tutkimus sujuu.

Mihin yliopiston tutkimusrahoitusta tulisi suunnata?

Professoreiden on osoitettava oma aktiivisuutensa ja kykynsä hakemalla ulkopuolista kilpailtua rahoitusta, yliopiston ei pidä rahoittaa sellaista tutkimusta, joka ei ole kilpailukykyistä. Yliopiston tulee tukea nuoria lupaavia tutkijoita ja uusia tutkimusryhmiä, mutta näidenkin on ensin osoitettava kykynsä hankkimalla rahoitusta Suomen Akatemiasta, ERC:stä ja muista kilpailluista lähteistä. Yliopiston ei pidä lähteä valitsemaan ’uusia avauksia’ ylhäältä päin, vaan antaa tukea niille lupaaville tutkijoille ja tutkimusryhmille, jotka nousevat alhaalta ylös.

Huippuyksiköt

Akatemian huippuyksikköohjelma saattaa jatkua tulevaisuudessa tai sitten ei, mutta yliopiston on syytä muotoilla oma huippuyksikköpolitiikkansa. Sellaisia tutkimukseen keskittyviä erillislaitoksia, joilla on päällekkäisyyttä ainelaitosten kanssa, ei ole syytä rahoittaa yliopiston varoista. Kiinteitä laitosrakenteita tulee purkaa eikä vahvistaa. On paljon kustannustehokkaampaa rahoittaa määräaikaisia huippuyksiköitä, jotka toimivat ainelaitosten piirissä tai muodostavat hallinnollisesti kevyen ohjelman kuten Meilahden tutkimusohjelmayksikkö. Huippuyksiköiden toiminnassa tulee korostaa käytänteitä, jotka mahdollistavat nuorten tutkijoiden aidon itsenäistymisen, jolloin huippuyksiköt tarjoavat parhaan mahdollisen alustan huippututkimuksen uusiutumiselle ja uusille avauksille.

Rekrytointi

Yliopistoon rekrytoitavien professoreiden aloituspaketin suuruus tulee neuvotella tapauskohtaisesti, ei niin että kaikille tarjotaan samaa pakettia. Mitä merkittävämpi tutkija, sitä suurempi aloituspaketti. Kansainvälinen rekrytointi tuskin etenee suotuisasti ilman merkittävää panostusta aloituspaketteihin.

Lopuksi: Miksi me teemme tutkimusta?

Yliopiston uuden strategian valmistelussa on paikallaan käydä keskustelua perusasioista, esimerkiksi siitä miksi yliopistolaiset tekevät tutkimusta. Toivon, että moni on kanssani samaa mieltä – tutkimusta tehdään, jotta ymmärryksemme maailmasta olisi entistä parempi. Parempi ymmärrys maailmasta on perusta niin ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille kuin tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Yliopistoon kohdistuvat ulkopuoliset odotukset ovat kuitenkin painottuneet oleellisesti toisella tavalla. Vain hiukan yksinkertaistaen, monet poliitikot ja päättäjät ajattelevat, että tutkimusta tehdään taloudellisen kasvun vauhdittamiseksi. Yliopiston on luovittava näiden kahden paradigman välissä, mutta toivoisin strategian ottavan selvän kannan ensin mainitun puolesta. Jatkuva taloudellinen kasvu äärellisellä maapallolla on mahdottomuus, siksi on älyllisesti epärehellistä ja muutenkin lyhytnäköistä markkinoida yliopistossa tehtävää tutkimusta tällä argumentilla. Haastavimpia tutkimustehtäviä on selvittää, miksi kehittyneet ja vauraat yhteiskunnat eivät muka selviä ilman jatkuvaa taloudellista kasvua, miksi yhä suurempi vauraus johtaa yhä suurempaan riippuvuuteen taloudellisesta kasvusta. Tämän paradoksin ratkaisussa tarvitaan uutta tutkimustietoa kaikilta kampuksilta.

 

Ilkka Hanski

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *