Pohdintoja uudesta strategiasta ruohonjuuritasolta – opiskelijan näkökulma

Juhlapuheet on poltettu

Kun lupauduin kirjoittamaan tähän blogiin, vaikuttivat tulevat vuodet yliopistomme kannalta vielä varsin erilaisilta. Hallitusohjelman tultua julki näyttää kuitenkin selvältä, että se täytyy huomioida Helsingin yliopiston toiminnassa, ja näin ollen myös tulevia vuosia määrittelevässä HY:n strategiassa.

Kiteytettynä, uudessa hallitusohjelmassa pyritään vaikuttamaan rajusti sekä HY:n että muiden korkeakoulujen tulevaisuuteen. Heikennyksiä tulisi tehdä paitsi miljoonasäästöjen, myös ulkomaalaisten lukukausimaksujen ja opiskelijoiden tulotason alentamisen merkeissä. Lisäksi on ehdotettu mystillistä kolmatta lukukautta, vaikka resursseja leikataan.

Juhlapuheet luovuudesta ja innovatiivisuudesta sekä tieteen ja koulutuksen merkityksestä on nyt virallisesti poltettu.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta uuden strategian valmisteluun, sillä nykyisyyden ja tulevaisuuden nelikenttä on lopullisesti muuttunut. Yliopistomme ei enää voi eikä sen pidä luottaa hallitusvallan juhlapuheisiin.

Näin ollen, tärkein asia, jonka tulee näkyä strategiassa ja sen valmistelussa, ja joka jokaisen, rehtori mukaan lukien, tulee opetella selkärankaansa on:

YLIOPISTOILLE TAATTU AUTONOMIA & TIETEEN, TAITEEN JA YLIMMÄN OPETUKSEN VAPAUS

HY:n ei tule suostua (ainakaan itsestäänselvästi) jokaiseen valtiovallan toiveeseen. Strategian kirjoittajien tulee muistaa, että Suomen hallituksen tehtävä EI ole disponoida yliopistojen toimintaa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on listattu niin vanhassa strategiassa kuin uudenkin valmistelussa yhdeksi keskeisimmistä tehtävistä. Tätä tehtävää emme voi aidosti toteuttaa, ellemme tosiasiallisesti takaa mahdollisuuksia avoimelle, laaja-alaiselle sivistykselle ja täysipäiväiselle tieteen tekemiselle. Näitä arvoja on entistä tärkeämpi korostaa, strategiasta lähtien. Yliopistolaisten, eritoten hallinnon, tehtävä on puolustaa sivistystä, vaatia lisäresursseja ja olla proaktiivisia toimijoita tieteen puolesta – ei vain alistua satunnaisten poliitikkojen päähänpistoihin. Jokaisen poliitikon miellyttäminen ei ole yhteiskunnallista vaikuttamista eikä taatusti pohjaudu tieteelliselle kriittisyydelle. Edellämainittu koskee niin tutkimusta, koulutusta kuin hallintoakin.

Turvataan laatu

Opiskelijoiden kannalta olennaisiksi strategian osa-alueiksi nousevat opetuksen laatu ja opiskelijoiden sitouttaminen, jotka kulkevat käsi kädessä. HY:n tulee turvata laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen jatkuvuus ilman turhia kommervenkkejä. Tämän takia strategiaan ei tule kirjata liiallista määrää muutoksia kiireellisesti läpivietäviksi. Liian moni yhtäaikainen muutosvirtaus ja kiireessä tehdyt ratkaisut aiheuttavat huonosti valmisteltuja päätöksiä, jotka vaikuttavat jopa täysin päinvastaisesti suhteessa alkuperäiseen tarkoitukseensa. Esimerkiksi jo nyt on ilmoilla merkkejä siitä, että Iso Pyörä -projektissa pyritään liian laajaan ja nopeaan yleistämiseen ilman tosiasiallista tietämystä työelämävaikutuksista. Liian monen päällekkäisen muutoksen läpiajaminen paitsi hämärtää kokonaiskuvaa, myös lamauttaa henkilökunnan ja heikentää opiskelijoiden motivaatiota.

Opetuksen laatu on paras keino sitouttaa opiskelijoita. Vaikka yliopiston riittävä resursointi on tärkeää, laatua ei tärkeimmissä kysymyksissä voi saada rahalla. Laadun takaaminen vaatii hyvää toimintakulttuuria, joka ei ole ostettavissa.

Opiskelijoiden näkökulmasta laatu tarkoittaa mm. tällaisia asioita:

  1. Luennoitsija valmistelee luentonsa
  2. Opintovaatimuksista ilmoitetaan selkeästi kurssin alussa
  3. Poissaoloista on jonkinlainen rajoitus tai selkeä käytäntö, jonka kaikki tietävät
  4. Vaatimustaso pidetään riittävän korkealla.

On myös tärkeää, että henkilökunta ei käyttäisi jatkossa luentoaikaa siihen, että valitellaan liian vähäisestä luentoajasta opiskelijoille, vaan sinänsä tarpeellinen ja olennainen kritiikki tulisi suunnata yliopiston hallintoon ja poliittisiin vaikuttajiin päin!

Kuulostaa helpolta, mutta edellä mainituissa asioissa on HY:ssä runsaasti ongelmia. Kysymys on pääsääntöisesti epämääräisyyden kulttuurista, jota osa henkilökunnasta harjoittaa ja johon opiskelijat totutetaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien. Joitain asioita ei rahalla saa, vaan täytyy kehittää toimintakulttuuria.

Laadun ja sitouttamisen kannalta on välttämätöntä, että vaatimustasoa ei lasketa yliopistolla entisestään. Opiskelijoiden lisääntyvä työssäkäynti ja henkilökunnalle asetetut valmistumistulospaineet aiheuttavat jo nyt vaatimustason laskemista ja leikkaukset todennäköisesti houkuttelevat tähän entisestään. Taso on kuitenkin pidettävä yllä ja vastuu siitä on 100% henkilökunnalla, johtoporras mukaan lukien. Avuksi ongelmaan esitän ensisijaisesti ongelman tiedostamista ja toisekseen perinteisten luentojen vähetessä uudenlaisia oppimismuotoja, kuten ryhmätöitä ja käännettyjä oppitunteja (flipped classroom). Henkilökunnan ei pitäisi lytätä opetuksen kehitysideoita.

Salla Viitanen

Oikeustieteen ylioppilas (HY) & humanististen tieteiden kandidaatti (HY)

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston varsinainen jäsen

Ainejärjestöaktiivi

Globaaliksi vaikuttajaksi — kestävän hyvinvoinnin edistämisessä

Näkyykö kestävä kehitys Helsingin yliopiston opetuksessa? Kestävän kehityksen näkökulmien sisällyttäminen opetukseen ja tutkimukseen tulee nostaa yliopiston strategian ydinalueeksi. Vuosien 2013-2016 strategiassa mainitaan, että HY tukee tutkimuksessaan ja toiminnassaan kestävää kehitystä. Meidän mielestämme HY:n kaiken toiminnan tulee sen sijaan perustua kestävälle kehitykselle. Kestävän kehityksen tulee näkyä erityisesti opetuksessa ja tämä tulisi strategiassakin huomioida. Jos kestävän kehityksen opetus ei näy HY:n uudessa strategiassa, on se selkeä signaali siitä, ettei asiaa pidetä tärkeänä.

Kestävä kehitys yliopisto-opetuksessa

Mitä kestävän kehityksen opetus käytännössä tarkoittaa?

Globaalien ongelmien, kuten ympäristökriisin ja sosiaalisen eriarvoisuuden, ratkaisuun tarvitaan aidosti tieteidenvälistä ja poikkitieteellistä lähestymistapaa. HY:n tulee ottaa asiassa johtajan rooli ja profiloitua maailmalla niiden edelläkävijöiden joukkoon, jotka tuottavat kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Monet maineikkaat yliopistot esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa ovat jo ottaneet selvän roolin kestävän kehityksen edelläkävijöinä. Myös Aalto-yliopiston strategiaan on jo nyt kirjattu kestävyyden ja vastuullisuuden sisällyttäminen kaikkeen opetukseen ja tutkimukseen.

Jotta kestävä kehitys ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, on myös sen konkretisoiminen tärkeää strategiatasolla. Strategiassa tulee määritellä toimenpiteitä, joiden avulla tavoitteet viedään käytäntöön. Yliopistojen kestävän kehityksen työssä suurena haasteena tuntuu olevan ennen kaikkea se, että vastuu toimeenpanosta on toisaalta kaikilla mutta toisaalta ei kenelläkään. Helsingin yliopistolle tarvitaan kestävän kehityksen kunnianhimoinen suunnitelma ja vastuuhenkilö. Tieteidenvälistä kestävän kehityksen opetusta koordinoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan tarvitaan oma tiedekunnista irrallinen yksikkönsä.

Jos Helsingin yliopisto haluaa esiintyä globaalien ongelmien ratkaisijana, tulee pitkän tähtäimen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden olla kaikessa HY:n toiminnassa prioriteettina. Me Helsingin yliopiston Ympäristömuutoksen ja -politiikan opiskelijat esitämmekin, että kestävän kehityksen tulee näkyä tulevassa strategiassa niin ylätasolla kuin läpäisevästi tutkimuksessa, opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa.

Leena Helenius, Arttu Kaivosoja, Iitu Kiminki, Janina Käyhkö, Amanda Pasanen, Jenni Sademies

Lisää aloitteestamme: https://blogs.helsinki.fi/kestavakehitys