Millä keinoilla tutkimus vielä parempaan nousuun?

Helsingin yliopistossa tehdään korkeatasoista tutkimusta ja annetaan hyvää opetusta, mutta parantamisen varaakin on. Tavoitteena tulee olla tutkimuksen ja opetuksen nostaminen korkealle tasolle kaikissa tiedekunnissa ja ainelaitoksissa, ja korkean tason säilyttäminen siellä missä se jo on korkea. Yliopisto tarjoaa tutkimukselle puitteet ja laitteet, mutta pääosa tutkimuksen muista menoista maksetaan ulkopuolisella kilpaillulla rahoituksella, nyt ja tulevaisuudessa. Yliopisto voi kuitenkin parantaa korkealaatuisen tutkimuksen edellytyksiä ja pitkäjänteisyyttä omilla toimillaan ja kokonaisuuden kannalta suhteellisen pienellä rahoituksella. Yliopiston oma tutkimusrahoitus on samalla sijoitus, sillä kilpailukykyiset tutkijat ja tutkimusryhmät hankkivat sitä enemmän ulkopuolista rahoitusta mitä paremmin tutkimus sujuu.

Mihin yliopiston tutkimusrahoitusta tulisi suunnata?

Professoreiden on osoitettava oma aktiivisuutensa ja kykynsä hakemalla ulkopuolista kilpailtua rahoitusta, yliopiston ei pidä rahoittaa sellaista tutkimusta, joka ei ole kilpailukykyistä. Yliopiston tulee tukea nuoria lupaavia tutkijoita ja uusia tutkimusryhmiä, mutta näidenkin on ensin osoitettava kykynsä hankkimalla rahoitusta Suomen Akatemiasta, ERC:stä ja muista kilpailluista lähteistä. Yliopiston ei pidä lähteä valitsemaan ’uusia avauksia’ ylhäältä päin, vaan antaa tukea niille lupaaville tutkijoille ja tutkimusryhmille, jotka nousevat alhaalta ylös.

Huippuyksiköt

Akatemian huippuyksikköohjelma saattaa jatkua tulevaisuudessa tai sitten ei, mutta yliopiston on syytä muotoilla oma huippuyksikköpolitiikkansa. Sellaisia tutkimukseen keskittyviä erillislaitoksia, joilla on päällekkäisyyttä ainelaitosten kanssa, ei ole syytä rahoittaa yliopiston varoista. Kiinteitä laitosrakenteita tulee purkaa eikä vahvistaa. On paljon kustannustehokkaampaa rahoittaa määräaikaisia huippuyksiköitä, jotka toimivat ainelaitosten piirissä tai muodostavat hallinnollisesti kevyen ohjelman kuten Meilahden tutkimusohjelmayksikkö. Huippuyksiköiden toiminnassa tulee korostaa käytänteitä, jotka mahdollistavat nuorten tutkijoiden aidon itsenäistymisen, jolloin huippuyksiköt tarjoavat parhaan mahdollisen alustan huippututkimuksen uusiutumiselle ja uusille avauksille.

Rekrytointi

Yliopistoon rekrytoitavien professoreiden aloituspaketin suuruus tulee neuvotella tapauskohtaisesti, ei niin että kaikille tarjotaan samaa pakettia. Mitä merkittävämpi tutkija, sitä suurempi aloituspaketti. Kansainvälinen rekrytointi tuskin etenee suotuisasti ilman merkittävää panostusta aloituspaketteihin.

Lopuksi: Miksi me teemme tutkimusta?

Yliopiston uuden strategian valmistelussa on paikallaan käydä keskustelua perusasioista, esimerkiksi siitä miksi yliopistolaiset tekevät tutkimusta. Toivon, että moni on kanssani samaa mieltä – tutkimusta tehdään, jotta ymmärryksemme maailmasta olisi entistä parempi. Parempi ymmärrys maailmasta on perusta niin ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille kuin tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Yliopistoon kohdistuvat ulkopuoliset odotukset ovat kuitenkin painottuneet oleellisesti toisella tavalla. Vain hiukan yksinkertaistaen, monet poliitikot ja päättäjät ajattelevat, että tutkimusta tehdään taloudellisen kasvun vauhdittamiseksi. Yliopiston on luovittava näiden kahden paradigman välissä, mutta toivoisin strategian ottavan selvän kannan ensin mainitun puolesta. Jatkuva taloudellinen kasvu äärellisellä maapallolla on mahdottomuus, siksi on älyllisesti epärehellistä ja muutenkin lyhytnäköistä markkinoida yliopistossa tehtävää tutkimusta tällä argumentilla. Haastavimpia tutkimustehtäviä on selvittää, miksi kehittyneet ja vauraat yhteiskunnat eivät muka selviä ilman jatkuvaa taloudellista kasvua, miksi yhä suurempi vauraus johtaa yhä suurempaan riippuvuuteen taloudellisesta kasvusta. Tämän paradoksin ratkaisussa tarvitaan uutta tutkimustietoa kaikilta kampuksilta.

 

Ilkka Hanski

Quo vadis, alma mater?

Millainen on opiskelijan unelmayliopisto? Nyt kun yliopisto uudistaa strategiaansa, kysymys vaatii vastausta. Oma näkemykseni tiivistyy muutamaan sanaan: yhteisöllinen, innostava ja poikkitieteellinen. Ajatus unelmien yliopistosta on hioutunut toiminnassani ylioppilaskunnassa ja lukemattomissa keskusteluissa muiden opiskelijoiden kanssa.

Yhteisöllisyys

Ilman ihmisiä ei olisi yliopistoa. Vielä ennen suurten ikäluokkien aikaa Helsingin yliopisto oli pieni ja tiivis yhteisö, jossa opiskelijat vihittiin oman tieteenalansa tutkijakuntaan. Professorit tunsivat oppilaansa ja fuksit vanhempien vuosikurssien opiskelijat. Yliopisto oli yhteisö.

Nykyisin noin joka kolmas opiskelija kokee yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyden luominen ei ole helppoa 42 000 ihmisen organisaatiossa. Useiden sisäkkäisten yhteisöjen, opiskelijajärjestöjen ja tutkijoiden salaseurojen sekaan on helppo hukkua ja kadota. Yhteisöllisyys on kuitenkin yksi tärkeimpiä opintoja edistäviä tekijöitä, joka kiinnittää yliopistoon – ja saa vielä pitkään opintojen jälkeenkin muistelemaan lämmöllä alma materia.

Yhteisöllisyys, me-henki ja yhteinen identiteetti ovat myös yksi selkeä menestystekijä maailman huippukorkeakouluissa. Sarjassa Gossip Girl huippuoppilas Blair Waldorf on valmis tekemään mitä vain päästäkseen Yaleen, eikä pelkästään siksi, että kyseessä on Ivy League -yliopisto – vaan ollakseen yaleläinen. Yaleläisyyden toistuva symboli sarjassa on Blairin isän Yale-villapaita. Pieni konkreettinen symboli yhteisöllisyydestä, heimotunnus.

Yhteisöllisyys voi rakentua pienistä konkreettisistakin asioista, mutta tärkeintä lienee se, että jokainen toivotetaan yhteisöömme tervetulleeksi.

Innostava

Tieteen perustunne on uteliaisuus, ja uteliaisuus puolestaan on innostunut tunne. Oppiminen ja tutkiminen on todella vaikeaa ilman innostusta.

Keskustelin juuri hiljattain maailmanpolitiikan opiskelijan kanssa. Hän kertoi, että hänen vuosikurssinsa opiskelijoista kolmasosa oli vaihtanut oppiainetta, yliopistoa tai jopa opiskelumaata. Pohdimme yhdessä, mihin katosi se innostus, joka uusilla opiskelijoilla vielä hakuvaiheessa oli. Maailmanpolitiikan oppiainehan on yksi vaikeimmista hakukohteista Helsingin yliopistossa: vain viisitoista 500 hakijasta otetaan opiskelemaan. Tulimme lopputulokseen, että innostus katosi valtaville massaluennoille, loputtomiin kirjatentteihin ja yksinäiseen taisteluun opintokokonaisuuksien rekisteröintilomakkeita vastaan.

Innostusta ruokitaan hyvällä opetuksella ja ohjauksella. Usein kiinnostavimpia kursseja vetävät opettajat, jotka ovat tutkijoinakin innostuneita omasta aiheestaan. Ehkäpä peruskursseja pitäisikin vetää oman alansa kärkeen linnoittautuneen professorin sijaan lehtori, joka on innostunut opettamisesta ja opetuksen kehittämisestä. Hyvän opintojen ohjauksen merkitystä ei myöskään voi väheksyä, kun kyse on innostuksesta. Innostus ei kuole milloinkaan niin nopeasti kuin luennolla, jonka aihe ei vastaakaan odotuksia.

Poikkitieteellinen

Poikkitieteellisyys on yksi suuren, monialaisen yliopiston valttikorteista. Vain Helsingin yliopistossa biologit ja filosofit voivat pohtia yhdessä, johtaako ihmisen seksuaalisuus muiden lajien massakuolemaan tai minkälainen on vampyyrin seksuaalisuus, kuten tehtiin Biosynteesi-symposiossa vuonna 2013.

Juuri poikkitieteellisyyttä ruokkimalla yliopisto mahdollistaa yksittäisiä tieteenaloja laajemman yhteisöllisyyden ja ylläpitää innostusta. Globaalistuvan maailman ongelmat ovat myös niin monitahoisia, että niitä ei ratkaista ilman poikkitieteellistä yhteistyötä.

Minä haluan tulevaisuudessa sanoa alma materini olevan yhteisöllinen, innostava ja poikkitieteellinen yliopisto. Uskon, että sitä toivoo myös moni muu opiskelija. Toistaiseksi olemme vielä matkalla.

Mari Kyllönen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Hallituksen puheenjohtaja

 

Kohti uutta visiota 2017-2020

Yliopisto kutsuu kaikkia ystäviään mukaan miettimään yliopiston tulevaisuutta! Vaikuttaa voit kommentoimalla blogia.

Universitetet inbjuder alla sina vänner att bidra till visionen om universitetets framtid! Kommentera bloggen.

The University invites all its friends to join in the planning of its future! You can have your say by commenting on the blog.