Professori Kari Enqvistin luento Studia Generalia -luentosarjassa 28.10.2010. Tilaisuuden teemana Tieto ja tulevaisuus.

Viimeisen sadan vuoden aikana käsityksemme fysikaalisesta maailmasta on muuttunut rajusti.  Aineen olemus, atomit ja niiden rakenne tai vaikkapa Auringon toiminta, jotka sata vuotta sitten olivat mysteereitä, ovat paljastuneet alkeishiukkasten temmellyskentäksi. Fysiikan luomassa uudessa ymmärryksessä aine ei ole kiinteää ja pysyvää vaan on jatkuvan muutoksen tilassa ja jopa epävakaata; on myös olemassa antiainetta. Aurinko, jonka keskustassa vallitsee kymmenien miljoonien asteiden lämpötila, on silti lämmöntuotantonsa puolesta verrattavissa kompostiin. Tämänkin me ymmärrämme alkeishiukkas-silmälasiemme lävitse.

Maailmankuva, joka näiden löydösten pohjalta kumpuaa, on paljolti reduktiivinen: monimutkaisten ilmiöiden taustalta on yhä uudelleen paljastunut vain alkeishiukkasten välisiä vuorovaikutuksia. Niiden suhteellisesta yksinkertaisuudesta kumpuaa kuitenkin atomien ja molekyylien muodostama tavaton monimutkaisuus aina biologisia rakenteita myöten. Syynä on vuorovaikutusten epälineaarisuus.

Tällaisen selittämistavan voittoisuus ei voi olla vaikuttamatta uskomuksiimme monien, vielä vaikeasti ymmärrettävien ilmiöiden perusluonteesta; esimerkeiksi kelpaavat vaikkapa elämän synty maapallolla tai tietoisuus.

Tieteellinen maailmankuva koostuu uskomuksista  mutta ottaa oppinsa ja lähtökohtansa olemassa olevasta tieteellisestä tiedosta. Se muistaa ja huomioi sekä alkeishiukkaset että molekyylit. Tieteellinen maailmankuva on hahmotelma sellaiselle maailmalle, jonka tämänhetkinen ymmärryksemme voisi sallia. Tässä mielessä se on eräänlainen älyllinen ennustus, joka kuitenkin on jatkuvan kehityksen alainen.  Tieto muuttaa maailmaa, mutta se muuttaa myös maailmankuvaa.