Henrik Meinander: Nykykieli aikansa kuvastimena

Professori Henrik Meinanderin luento Studia Generalia -luentosarjassa 2.2.2012. Tilaisuuden teemana Kielen juuret ja versot.

Historiantutkija tarkastelee kielenkäyttöä – ihmisten verbaalista vuorovaikutusta ja sen kytköksiä yhteiskuntaan tiettynä ajankohtana – melko eri näkökulmasta kuin kielitieteilijä. Tutkimuksen kohteena ovat usein käsitteiden ja käsitteistöjen alati muuttuvat painotukset, kokoonpanot ja merkitykset. Historiantutkimuksessa korostetaan myös, ettei ennen teollista aikaa voi puhua yhdestä kielestä, vaan eri säätyjen, ammattikuntien, paikallisyhteisöjen puhetavoista, joihin sekoittui koko ajan vaikutteita muista murteista ja kieliryhmistä.  Näitä on kuitenkin melko mahdotonta tutkia seikkaperäisesti, koska lähes koko kirjallinen lähdeaineisto on yhteiskuntaeliittien välistä. Teollista aikaa edeltänyttä kielenkäyttöä ei myöskään ole kirjattu yhtenäisen ortografian (=oikeinkirjoitus) mukaisesti, koska klassisia kieliä lukuun ottamatta yhtenäistä oikeinkirjoitusta ei vielä ollut olemassa.

Toinen haastava kysymys on, voidaanko ylipäätään puhua nykykielestä. Kielet ovat kollektiivisia merkitysjärjestelmiä ja konventioita, joita opimme, toistamme ja siirrämme seuraaville sukupolville hyvinkin eri tahdissa ja eriävässä määrin. Kielissämme on toisin sanoen kulttuurikerrostumia eri aikakausista. Tämän lisäksi nyky-yhteiskunta edellyttää meiltä usein, että pystymme vaihtamaan kieltemme painotuksia, käsitteistöjä ja äänenpainoja eri tilanteiden mukaisesti.

Tässä luennossa analysoidaan yhteiskunnallisten olojen ja muutoksien vaikutusta suomalaiseen kielenkäyttöön kolmena eri ajankohtana.  Ensimmäinen näistä esimerkeistä on vuosi 1944. Tuolloin Suomi oli käynyt sotaa yli kolme vuotta Saksan rinnalla, valtavia väestönsiirtoja toteutettiin ja maa joutui erillisrauhan jälkeen nopeasti vaihtamaan koko poliittista sanastoaan. Toinen esimerkeistä on Kekkos-kauden lopulta, vuosi 1978. Silloin valtiovallan ote julkisuudesta ja kielenkäytöstä oli voimakkaimmillaan kansallisen radion, television ja koulujärjestelmän ansiosta. Viimeinen esimerkkivuosi on kevättalvi 2012, jota on leimannut euron kriisi, kotimainen presidentinvaali ja sosiaalisten medioiden nopea tuleminen osaksi arkea ja vuorovaikutusta.