Ruoka ja elämä -luentosarjan ensimmäiset luennoitsijat, professori Marina Heinonen ja apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen lupasivat vastata blogissa niihin tekstiviestikysymyksiin, jotka jäivät tilaisuudessa esittämättä.

Ensimmäisenä vastaa professori Marina Heinonen yleisön kysymyksiin Itämeren ruokavaliosta, vitamiinien liikasaannista ja teollisten lisäaineiden turvallisuudesta.
1) Onko Itämeren ruokavalio valtion ravitsemusneuvoston käyttämä malli?

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset eivät ole sama asia kuin Itämeren ruokavalio. Ravitsemussuositukset kertovat pääasiassa välttämättömien ravintoaineideiden saannista, joskin
lautasmalli ja ruokapyramidi ovat tapa hahmottaa kuluttajille,  millaista ruokaa terveelliseen ruokavalioon kuuluu. Itämeren  ruokavalio suosittelee tiettyjä ruoka-aineita terveellisen ruokavalion  perustaksi, mutta ei anna suosituksia tietyistä ravintoaineista.

2) Mitkä ovat vitamiinien liikasaannin haitat?

Vitamiinien liikasaannille on asetettu raja-arvoja, jotka perustuvat  ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin. Tällaisia raja-arvoja (UL, “upper  limit”) on julkaissut mm. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen  (EFSA, www.efsa.europa.eu). Vitamiinin luonteen mukaisesti  liikasaannin haitat ovat erilaisia. Haittavaikutusten mittareina ovat  useimmiten tietyt verestä tai virtsasta mitattavat indikaattorit,  joiden tiedetään olevan yhteydessä sairauksiin tai muihin  terveydellisiin haittoihin. Tässä muutamia esimerkkejä.

A-vitamiinin  raja-arvo on 3 milligrammaa/päivä, joka on vain kolme kertaa suurempi  kuin A-vitamiinin saantisuositus. A-vitamiinin liikasaannin haitat  liityvät sikiönkehitykseen (epämuodostumien riski). Historiasta  tunnetaan tapauksia, joissa naparetkeilijät ovat hylkeen maksaa  syötyään kuolleet A-vitamiinimyrkytykseen.

D-vitamiinin liikasaantia  (UL=100 mikrogrammaa/päivä) mitataan veren tai virtsan kalsiumin  määrällä. Saantisuositukseen nähden kymmenkertaiset  D-vitamiiniannokset johtavat elimistön tärkeiden kalkkivarastojen
pienenemiseen.  D-vitamiinin liikasaannin vaikutusta pitkäaikaissairauksiin on selvitetty. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole  kiistatta osoittaneet D-vitamiinin liikasaannin olevan yhteydessä  esimerkiksi sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden kasvuun.

C-vitamiinille ei ole asetettu yläraja-arvoa, mutta on osoitettu että  yhden gramman suuruinen C-vitamiiniannos  ei vielä aiheuta  vatsavaivoja. Munuaiskivien muodostumisen uhka suurenee, kun  päivittäinen C-vitamiiniannos ylittää  1.5 grammaa. Nämä ovat suuria  annoksia verrattuna C-vitamiinin saantisuositukseen, joka on 75  milligrammaa/päivä.

3) Ottaisitteko kantaa ei-luonnollisiin lisäaineisiin teollisuuden tuotteissa?

Esimerkkinä sellaisista lisäaineita, joita ei luonnossa lainkaan tavata tai joita ei muodostu ihmisen elimistössä, ovat atsoväriaineet.  Teknologiselta kannalta nämä värit ovat kiinnostavia, sillä väri on  kirkas ja pysyvä eikä esimerkiksi muutu valon tai lämmön vaikutuksesta  tai happamuuden muuttuessa.

Keinotekoisuus ei tee aineesta haitallista eikä luonnollinen tarkoita turvallista. Kuten kaikkien lisäaineiden, myös atsovärien turvallisuus on tieteellisesti tutkittu yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden (OECD) mukaisesti. Lisäaineet ovat uhka terveydelle vain silloin, kun niiden saanti ylittää hyväksytyn päivittäisen käyttörajan (ADI). Suomessa tällaisia lisäaineita ovat nitriitti ja bentsoehappo, joiden määrä voi olla liian suuri pikkulasten ruokavaliossa. Näitä aineita ei voi kutsua keinotekoisiksi. Bentsoehappo on marjoissa ja hedelmissä esiintyvä orgaaninen happo ja nitriittiä muodostuu elimistössä esimerkiksi pinaatin ja salaatin luonnostaan sisältämästä nitraatista.