Jari Sinkkonen: Ihmelapsen siunaus ja kirous

Dosentti Jari Sinkkonen luennoi Studia Generalia -luentosarjassa 21.2.2013. Tilaisuuden teema: Kirjava lahjakkuus.

Lapsen poikkeuksellinen lahjakkuus tai varhaiskypsyys on aina kiehtonut ja askarruttanut aikuisia. Jonkun ihmisen nimittäminen neroksi tai “ihmelapseksi” on määrittelykysymys: yksiselitteisiä kriteerejä ei ole olemassa. Jonkun on täytynyt huomata lapsen poikkeukselliset kyvyt, ja niistä on pitänyt tulla yhteistä omaisuutta. Useimmat suuret säveltäjät ovat osoittaneet erikoislaatuisia musiikillisia kykyjä varhain, mutta läheskään kaikkia ei ole pidetty ihmelapsina. Poikkeus säännöstä on Richard Wagner, jota pidettiin lapsena lähinnä kiusankappaleena, eikä kukaan voinut aavistaa, että hänestä sukeutuisi eräs musiikinhistorian suurimmista neroista.

On ollut ja on edelleen paljon musiikillisesti lahjakkaita lapsia, joista veikataan tulevaksi Mozartin veroisia musiikkitaivaan tähtiä. YouTubesta heitä löytyy sadoittain. Useimmat heistä ovat taitavia ja näppäriä, mutta mitään omaperäistä saati nerokasta on vaikea havaita. Lahjakkaan lapsen tragedia on usein siinä, että aikuiset käyttävät heitä omiin tarkoitusperiinsä ja riistävät heitä sumeilematta. Näin kävi itsensä Mozartin, jota kunnianhimoinen Leopold-isä kuljetti uuvuttavilla konserttikiertueilla Wolfgangin ollessa vain kuusivuotias.

Sama ilmiö toistuu toistumistaan. Tämän päivän esimerkit ovat viihdemaailmasta, elokuvan, laulun ja tanssin alueelta. Lapsia palvotaan ja heitä pidetään mediassa esillä. Suunnaton suosio on lapselle kohtuuton psyykkinen stressi ja taakka. Siitä aiheutuu high-elämyksiä, joiden veroisia normaali elämä ei pysty millään tarjoamaan. Ilmiö on luultavasti yhteydessä aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan: suosio aiheuttaa dopamiinierityksen piikkejä, joiden tuottama mielihyvä on omiaan aiheuttamaan riippuvuutta. Kun suosio on hiipunut, tulevat huumeet tilalle. Tavattoman monet elokuvan lapsitähdet ovat sortuneet myöhemmin huumeisiin (Bobby Driscoll, River Phoenix, Brad Renfro, Macaulay Culkin, Tatum O’Neal, Edward Furlong ja Drew Barrymore). Jotkut esittävän taiteen suurnimet kuten viulistit Henryk Wieniawski, Niccolo Paganini ja tämän päivän viulistitähti Joshua Bell ovat olleet peliriippuvaisia.

Matematiikan ja fysiikan maailmassa tunnetaan lapsineroja, joista on tullut merkittäviä tieteenalansa edustajia (Leonhard Euler, Srinivasa Ramanujan). Joillakin heistä – esimerkiksi itsellään Albert Einsteinilla – on väitetty olleen ns. Aspergerin oireyhtymä, joka joissakin tapauksissa yhdistyy johonkin erityislahjakkuuteen. Tunnettu “savantti” Daniel Tammet pystyy muistamaan 22 514 piin desimaalia, osaa kymmentä kieltä, ja konstruoi uusia kieliä (“mänti-kieli”). Hän näkee numerot muotoina ja väreinä, ja on sanottu, että hänen lahjakkuutensa on synestesian ja Aspergerin yhdistelmä. Hän on poikkeusyksilö, mutta voidaanko puhua neroudesta?

Lapset, jotka osoittavat varhain poikkeuksellisia kykyjä jollakin elämänalueella, tarvitsevat ennen kaikkea ymmärtäviä ja supportiivisia aikuisia, jotka suojelevat lasta riistolta tarpeeksi voimaperäisesti. Heidän pitää oppia arkielämän taitoja ja varautua siihen, että suosio lakkaa jonakin päivänä ja on palattava arkeen. Ne, jotka pystyvät luomaan ja syventämään ihmissuhteitaan ja saavuttavat ns. genitaalisen seksuaalisuuden, voivat löytää aikuisiällä uuden luovuuden tason. Ellei heistä sukeudu oman alansa neroja, he voivat silti saada tyydytyksen siitä, mitä ovat, ja mitä ovat jo ehtineet saavuttaa.

1 thought on “Jari Sinkkonen: Ihmelapsen siunaus ja kirous

  1. Voi Jari
    Kertoisitko joskus omasta elämästäsi: esimerkiksi siitä mitä tapahtui Reetulle ja Petelle?

Kommentointi on suljettu.