“Suomalaiset ovat liian kriittisiä oman musikaalisuutensa suhteen”
– Irma Järvelä

Professori Irma Järvelän luennolla 30.10. 2014 kuultiin viimeisimmistä tutkimustuloksista musikaalisuuden periytyvyydestä. Tässä muutamia poimintoja hänen esityksestään.

Mitä on musikaalisuus?
Ihmisen yleistä musikaalisuutta arvioidaan esimerkiksi rytmin, sävelkorkeuden, sävelen keston ja musiikin rakenteiden tunnistamisen kautta. Musikaalisuus on hyvin yleinen ominaisuus, sillä tutkimus on osoittanut, että myös sellaiset suomalaiset, jotka eivät harrasta musiikkia, ovat keskimäärin musikaalisia. Epämusikaalisia, esimerkiksi synnynnäisestä amusiasta eli sävelkorvattomuudesta kärsiviä, on todella vähän. Tästä huolimatta suomalaisia tuntuu vaivaavan liika vaatimattomuus oman musikaalisuutensa suhteen. Absoluuttinen sävelkorva eli kyky tunnistaa ja tuottaa säveliä ilman ulkoista referenssitaajuutta on sen sijaan melko harvinainen ominaisuus.

Ammattimuusikon uralle: 10 000 tuntia harjoittelua vai oikeat geenit?
Musiikin biologisen taustan puolesta puhuu esimerkiksi se, että jo pienet vauvat tunnistavat sävelkulkuja ja reagoivat musiikin rytmiin harjoittelematta. Lisäksi musiikin kuuntelulla ja harjoittelulla on havaittu olevan vaikutusta aivojen rakenteeseen: Ammattimuusikoiden aivojen rakenteet ovat erilaiset kuin vähemmän musiikin parissa viettäneiden. Musiikin kuuntelu on liitetty myös dopamiinin eli aivojen mielihyvähormonin erittymiseen. Musikaalisuuden kehittyminen vaatii musiikille altistumista, joten ympäröivällä musiikkikulttuurilla on tärkeä vaikutus. Tässä suhteessa musikaalisuutta voidaan Järvelän mukaan verrata allergiaan – puhjetakseen molemmat vaativat altistumista. Ympäristötekijöitä ovat musiikin kuulemisen lisäksi esimerkiksi harjoittelun, koulutuksen ja luovan toiminnan määrä.

Geenitutkimuksella musiikin perinnöllisyyden lähteille
Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että 60% musikaalisuudesta on selitettävissä perintötekijöillä ja 40% on ympäristön vaikutuksen seurausta. Tutkimuksessa löytyi yhdeksän musikaalisuuteen liittyvää perimän aluetta, joilla sijaitsee sisäkorvan kehitykseen, tunteiden tunnistamiseen ja muistiin vaikuttavia geenejä. Musiikin kehittymistä inhimillisen kulttuurin osaksi voidaan tarkastella myös evoluutiobiologian näkökulmasta. Musikaalisuus on saattanut kehittyä esimerkiksi adaptaatioksi, jonka avulla selvitään surullisista tunteista.

Kiinnostuitko aiheesta? Lisää lukemista:
Netissä:
• Miten musiikki toimii? Huomioita musiikin vaikutuksista ja musiikin psykologiasta. Jyväskylän yliopiston musiikintutkimuksen professorin Tuomas Eerolan blogi
• Musiikkia aivoille. Helsingin yliopiston uutisia
• Lapsena aloitettu musiikkiharrastus auttaa läpi elämän. Helsingin yliopiston uutisia
• Muusikon aivot toimivat toisin, Tiede-lehden artikkeli
• Musiikki vaikuttaa tunteisiin ja muokkaa aivoja. Turun sanomat
• Musiikin kuunteleminen on biologiaa. Biomedicumin uutisia
Kirjoja:
• Musiikkipsykologia, Jukka Louhivuori & Suvi Savikallio (toim.), 2010 Atena Kustannus Oy
• Käyttäytymisgenetiikka, Antti Latvala & Karri Silventoinen (toim.), 11/2014 Gaudeamus
• Evoluutio ja ihmisluonto, Tommi Kokkonen & Petri Ylikoski, 2009 Gaudeamus

Kirjoittaja: Leena Tulkki
Opiskelija, Asiantuntijuus ja tiedeviestintä sosiaalisessa mediassa 5 op (Tiedejulkisuus 25 op, Helsingin yliopiston Avoin yliopisto)
Lisätietoa tiedejulkisuuden opinnoista

Lue myös: Puhetta puheesta ja kielestä