Studia Generalia -luennolla 30.10. professori Martti Vainio kertoi aistien, puheen ja kielen suhteista sekä esitteli tutkimustuloksia muun muassa käsien eleiden ja puheen suhteista.
Kyky puhua ja puheen varaan rakentuva kieli ovat tärkein ihmisen muista eläimistä erottava piirre. Puhe on kurkunpäässä tuotettua ääntä, joka suodattuu ääntöväylässä eli kurkunpäässä sijaitsevien äänihuulten ja huulten välillä aikaansaatuna artikulaationa, äänteinä. Puhe etenee ääniaaltoina ajassa eikä jää pysymään. Puhe on siis akustinen signaali, jonka kuuloelinten ja aivojen yhteistoiminta muuttaa merkityksiksi. Tämä prosessi on keskeinen ihmisen biologiaa ja kulttuurista elämää linkittävä tekijä.
Kieli on sanoja ja niiden välisiä suhteita, mutta vaikka puhe on kieltä, se on ensisijaisesti kommunikointia. Sanojen ohella puheessa on aina mukana rytmisiä ja melodisia sekä muita prosodisia piirteitä, lisäksi ilmeet ja eleet kuuluvat puheeseen. Myös puheen havaitseminen on moniaistista, ja esimerkiksi visuaalisuus vaikuttaa siihen, miten jokin äänne havaitaan. Se, kuinka puheen piirteitä tulkitaan, määräytyy kielen mukaan. Esimerkiksi suomen kielessä äänteen kestolla erotetaan merkitystä (tuli – tuuli – tulli). On huomattu, että vaikka äänitallenteissa äänteen kestolla ei olisikaan faktista eroa, suomen kielessä äänne tulkitaan kestoltaan lauseyhteydessä odotuksenmukaiseksi . Toonikielissä, kuten kiinassa, sanansisäinen sävelkulku eli tooni on puolestaan merkitystä erottava tekijä. Myös suomea voi pitää jossain määrin toonikielenä, sillä ainakin äidinkieleltään toonikieliset tulkitsevat suomen kestonvaihteluita tooneina.
Martti Vainio esitti, että äidinkielellä on yhteys musikaalisuuteen, sillä ihminen havaitsee samoja piirteitä sekä kielessä että musiikissa. Esimerkiksi suomenkielinen on harjaantunut huomaamaan äänteiden kestonvaihtelut, ja hänen mukaansa tämä osaltaan selittää suomalaisten musikaalisuutta.
Evoluutiossa puhuttu kieli on rakentunut viitotun kielen päälle ja on havaittu, että tietyt käden liikkeet ja artikulaatio liittyvät toisiinsa. Artikulatorisesti pinsettiote yhdistetään suppeisiin äänteisiin, esimerkiksi tavuun ti, voimaote puolestaan tavuihin, joissa suuaukko on äännettäessä suurempi, kuten tavussa ka. Myös terävä tai hyvin pieni liitetään jollain tavalla pinsettiotteeseen ja toisaalta iso tai pyöreä koko käden voimaotteeseen. Nämä tutkimustulokset tukevat käsien eleisiin perustuvia puheen evoluution teorioita sekä auttavat selittämään esineiden muotoihin ja kokoon liittyviä äänisymboleita. Kieli symbolisena järjestelmänä ei ole syntynyt tyhjästä.
Kumpi ylhäällä olevista kuvioista on malumma , kumpi takete?
Kirjoittaja: Riitta Pulkkinen
Opiskelija, Asiantuntijuus ja tiedeviestintä sosiaalisessa mediassa 5 op (Tiedejulkisuus 25 op, Helsingin yliopiston Avoin yliopisto)
Lisätietoa tiedejulkisuuden opinnoista