Helsingin yliopisto
Päivän suunnitelma oli kiertää tänään Basen-nunatakin kaakkoiskulma pikriittilohkareiden kartoittamiseksi. Tänään on myös syntymäpäiväni, ja sain aamiaispalaverissa yllätykseksi uuden hienon putkihuivin ja perinnevenekuvioisen mikrokuituliinan. Näine uusine varusteineni olin valmis lähtemään taas kentälle.
Vielä ennen päivän operaatiota kävimme Arton kanssa läpi listan ja molempien muistiinpanot tähänastisista näytteistä, niiden koordinaateista ja näytteenottopisteen sijainnista suhteessa kohteeseen. Joskus tällaista operaatiota lykkää myöhemmäksi kenttätyön jatkamisen innosta. Jos jokin olennainen tieto sitten kuitenkin puuttuu tai on monitulkintainen, totuutta on vaikea muistaa ja vielä hankalampi selvitellä enää kotioloista käsin.
Lähdimme liikkeelle kohti pohjoisesta puhaltavaa leppeää tuulta. Eilen tuuli tuli melkein suoraan etelästä ja oli pureva ja piinallinen, mutta tänään se tuli lämpimästä pohjolasta. Pakkastakin oli aamulla ollut vain kuusi astetta. Eteneminen oli miellyttävää kevyen repun kanssa. Huomaa kyllä, että päivittäinen ja kokopäiväinen rinteiden kiipeily painavien varusteiden kanssa poikkeaa kotielämän rutiineista. Olin etenkin eilen varsin väsynyt, ja nukkuminen on hyvin mieluisaa.
Muutamia oliviinipitoisia lohkareita löytyi, mutta ei varsinaisia sensaatioita. Pidimme evästauon kaakkoisrinteessä, maisemassa jossa suuressa asemassa oli parinkymmenen kilometrin päässä jäätiköstä nouseva naapurivuori Plogen. Auringon ympärillä oli jälleen suuri halo.
Kiertäessä rinnettä pitkin kohti pohjoista vastaan tuli yksittäinen lumimyrskyliitäjä. Samassa paikassa jossa tapasimme sen, laavaa halkoi selvä juoni, jonka keskellä näytti olevan oliviinipitoisia lohkareita. Tämä oli hieno yllätys, sillä näytti, että kyseinen paljastuma saattaisi kuulua juoneen jota meidän olisi joka tapauksessa tarvinnut tutkia. Tämä paljastuma vain sijaitsi aivan lähellä asemaa siinä missä toiselle paljastumalle on monen kilometrin nousuja sisältävä reitti.
Basenin itäreunalla, lähellä moreenin peittämää laaksoa, maassa alkoi tulla vastaan harmaita, merimakkaramaisia kasvustoja. Ne ovat kaiketi jonkinlaista hyvin sitkeää ja kylmänkestävää sammalta. Ilmeisesti tämän pienen harjanteen lämpimällä pohjoisrinteellä lohkareiden välissä, irtonaisessa maassa, on pienen hetken vuodesta riittävän lämmintä, jotta sammal voi silloin talloin kasvaa minimaalisen vähän suuremmaksi. Toivon noille eliöille pitkää ikää.
Illalla saunan ja päivällisen jälkeen sain yllätyksen. Muut retkikuntalaiset olivat laatineet hienon kirahvikortin ja onnittelurunon. Kuori oli vielä koristeltu Aboan Suomi 100 vuotta –leimalla.
Päivän elokuvan, Etelämantereen kokki, oli valinnut Lara. Se kertoi vuodesta Japanin Dome Fuji –tutkimusasemalla, ja oli aivan hirveän hyvä ja hauska. Suosittelen katsomaan, jos haluaa nähdä realistisen kuvauksen tutkimusaseman elämästä. Ainakin näiden omien päivieni perusteella meno oli aivan yhtenevää.
Sain vielä satelliittisähköpostin kautta uutisia kotoa. Tulipalloryhmän laskelmat olivat tarkentuneet siinä määrin, että Inariin hiljattain pudonnutta meteoriittia voi niiden perusteella etsiä. Kotimieheni Tomas on mukana meteoriittiretkikunnassa, joka oli saavuttanut Inarin tänään. Toivottavasti heillä on onni myötä.