Helsingin yliopisto
Yö ja seuraava aamu olivat tyyniä, kirkkaita ja aurinkoisia. Kaikki odotuksessa olleet tehtävät ja askareet lähtivät aamulla käyntiin kerralla. Ajoneuvoille perustettiin tankkauspiste, ja logistikot jatkoivat viimeisiä valmisteluja, jotta olisimme valmiit ottamaan vastaan pian saapuvan lentokoneellisen vierailevia tutkijoita ja traversen, joka pääsi viimein lähtemään Neumayerilta.
Me Arton kanssa lähdimme tiedustelemaan, pääsisimmekö moottorikelkoilla viime tiistaina löydetyn juonenpätkän lähelle. Idea oli kuljettaa sinne myöhemmin moottorikelkan reellä aggregaatti. Suuresta kiintokallion palasta taikka lohkareesta saataisiin silloin irti näyte käyttämällä samaa poraa, jota käytettiin juuri ennen myrskyä Aboan pihapiirissä.
Matka Aboan kaakkoiskulmassa sijaitsevalle paljastumalle oli alkuosastaan hieno. Ensin lasketaan vuorta alas kohti etelää, ja edessä avautuu silloin valtava jäälakeus ja noin 30 kilometrin päässä toinen nunatak Plogen. Rinteen alla käännytään vasemmalle sitten, kun railoiset alueet vuoren juurella on vältetty. Lumi on välillä kovettunut aaltoilevaa merenpintaa muistuttaviksi sastrukseiksi*. Vuoren tullessa vastaan alkoivat hankaluudet. Reitti huipulle voi kulkea ainoastaan lumella, ja sitä on rinteen tuossa kohdassa ainoastaan paksun, jäisen luiskan päällä. Luiska on vielä jyrkkä ja vino joka suuntaan. Äskeinen myrsky oli ajanut jään päälle uutta pehmeää lunta, joka liukui alta, kun sille varasi painoa. Sopiva reitti lähes ylös asti kuitenkin löytyi.
Borschkeittolounaan jälkeen lähdimme kohti paljastumaa. Mukana oli toisen moottorikelkan reessä painava aggregaatti, polttoainekannu, leka, vasaroita ja piikkauskone. Ajoreittejä sommittelemalla molemmat kelkat olivat lopulta niiin ylhäällä kuin ne sai vain ajettua, mutta piste oli silti vielä noin 30 metrin päästä siitä, minne maksimimäärä jatkojohtoliitoksia yletti. Rakensimme liinoista kantolaitteen, jolla painavan koneen kuljettaminen muuttui hieman kätevämmäksi. Toivottu sijainti saavutettiin, ja lohkareesta saatiin irti suuri palanen.
Ilta kuitenkin yllätti. Painavat tarvikkeet ja irti saatu pala jäivät rinteeseen odottamaan huomista. Sään pitäisi pysyä hyvänä, joten kaiketi jatkamme töitä siellä.
*Myöh. huom. Olen yrittänyt kirjoittaa ”sastrugeiksi”. Sastrugi on monikkomuotoinen nimitys polaarialueilla esiintyville koville lumidyyneille.