Aamu oli puolipilvinen. Lähtömme asemalta on todennäköisesti kohtalaisen lähellä, vaikka tarkka päivä ei ollutkaan aamulla tiedossa. Pakkasimme kivinäytteet aamupäivällä vanerilaatikoihin. Täydensin kaikkien näytteiden havaintotiedot ja koordinaatit. Lajittelin roskat ja palautin asemalle kuuluneet retkeilytavarat paikoilleen. Käänsin aikaisemmin hankkimani Schirmacher Oasiksen kiinnostavien pisteiden koordinaatit GPS-laitteen käyttämään formaattiin ja lisäsin pisteet sinne. Lähtö alkaa nyt konkretisoitua.
Iltapäivällä ajoimme moottorikelkoilla Basenin ympäri kahdeksan kelkan kulkueena. Pohjoisseinämällä oli hyvin vaikuttava paikka, jossa jäätikkö nousee vuorta vasten kaarevana kuiluna. Aseman väki kutsuu sitä Velodromiksi. Ajoimme kelkoilla alas siniselle jäälle, ja äärimmäisen liukkaalla jäällä vauhtia ja ohjausta pystyi harjoittamaan ainoastaan lumipälvien kohdalla. Itse jäällä kelkka liukui tangentin suuntaan. Se oli hieman haastavaa, sillä sinisellä jäällä oli pitkiä ylä- ja alamäkiäkin. Jäin jyrkimmässä nousussa jumiin juuri ennen mäen viimeistä lumilänttiä, ja saksalainen Martin joutui työntämään kelkkani taas liikkeelle.
Illalla syötiin hyvä ateria, saunottiin ja katseltiin lyhytelokuvia. Kaikki taisivat olla jo valmistautumassa itsenäisyyspäivän viettoon.
Viimeisenä iltaohjelman jälkeen saatiin sanoma, että odotetut lennot toteutuvat huomenna. Kone lentää tänne Utpostanelta, ja retkikuntamme joulukuussa pois lähtevät jäsenet sen mukana. Tämä oli siis mahdollisesti viimeinen sauna ja viimeinen yhteinen illanvietto Aboalla. Oli hämmentävää ymmärtää se vasta jälkikäteen.
Omat tavarani ovat vielä ympäri hyttiäni, vaikka suuri osa onkin jo valmisteltuna lähtöön. Aamulla alkaa vimmattu pakkaaminen.