Helsingin yliopisto
Yössä Novo Runwayn vieraskontissa oli omaa tunnelmaansa. Meitä oli sisällä viisi, ja vielä olisi ollut sänkyjä kolmelle. Näin sängystäni lentävän irtolumen yläpuolelle kohoavan lentokentälle pysäköidyn Lidia-Basslerin. Asumuksessa oli wc-tila vain miehille, naisten tilat olivat erillisissä konteissa. Messin ruoka-ajat olivat hyvin tarkat, kullekin ryhmälle oli varattu puoli tuntia.
Vierailijoiden aamiainen alkoi kahdeksalta, ja sen yhteydessä saimme tiedon, että minut ja Arto siirrettäisiin tänään kello 8.45 Schirmacher Oasiksen vierailijakotiin. Oasis on noin 20 kilometrin pituinen keidasmainen kalliopaljastuma-alue, joka sijaitsee Novo Runwayn pohjoispuolella. Sen kallioperää halkovia juonia olemme matkalla tutkimaan. Pakkasimme tavarat, ja kaksi retkikuntamme jäsentä ja ranskalainen vahvistuksemme lähtivät mukaan saattamaan. Majalla hyvästelimme viimeiset retkikuntamme jäsenet, Mikan ja Vesan. He lähtisivät takaisin Novo Runwaylle odottamaan lentoaan Kapkaupunkiin.
Vierasmajalla oli jo nostettu Suomenkin lippu pihan pieniin lipputankoihin. Meillä oli majoituksen suhteen kaksi mahdollisuutta, asuminen joko Venäjän Novolazarevskaya-asemalla tai tässä hostellinomaisessa majassa*. Tämä jälkimmäinen toteutui. Sen myötä tutustuimme heti lukuisiin vapaa-ajan matkustajiin. Samassa huoneessa asuu norjalainen ryhmä, jotka ovat palanneet hiihtoretkeltä läheiseen vuoristoon, jossa osa heistä kiipesi ylös jonkin jyrkän vuorenseinän. Viereisissä konttimökeissä asuu suuri ryhmä kiinalaisia turisteja ja heidän oppaansa ja tulkkinsa. Tämä porukka on palannut hiljattain Etelänavalta, ja oppaan mukaan se on surkea paikka valtavine rakennelmineen, keilahalleineen, elokuvateattereineen ja lukuisine ajoneuvoineen.
Aloitimme työmme selvittämällä viestiyhteyksiä kahdelle Schirmacherilla sijaitsevalle tutkimusasemalle, Venäjän Novolazarevskayalle ja Intian Maitrille. Edelliselle majalta oli suora kätevä sisäinen linja, jälkimmäiselle saatiin yhteys sähköpostilla. Saimme kutsut molemmille käymään.
Iltapäivällä lähdimme Arton kanssa tapaamaan Novolazarevskayan johtajaa. Kerroimme tekemästämme tutkimuksesta ja suunnitelmastamme näytteenoton suhteen, ja pyysimme vinkkejä alueella liikkumiseen. Tiedustelimme myös, onko keitaalla paikkoja, joilla liikkumista olisi syytä syystä tai toisesta välttää. Tapaaminen oli todella mukava ja hyödyllinen. Lähelle etukäteen hankalimpana pitämiäni näytteenhankinta-alueita kulkee jääautotie, ja jos voisimme saada kyydin sen päätepisteeseen, painavassa lastissa kuljettava matka lyhenisi luultavasti yli 50 prosentilla, mikä merkitsisi merkittävästi parempaa onnistumistodennäköisyyttä.
Saimme myös aseman viralliset leimat passeihimme ja Russian Antarctic Expedition –hihamerkit.
*Myöh. huom. Opin myöhemmin, että maja oli itse asiassa vanha Novolazarevskaya-asema 60-luvulta. Tutkimustoiminta oli myöhemmin siirretty uusiin tiloihin korkeammalle paikalle. ”Novo” tarkoittaa myös uutta – alkuperäinen Lazarevskaya-asema sijaitsi aikoinaan rannikolla.