Helsingin yliopisto
Kahdeksan hengen huoneessa nukutun yön ja aamiaisen jälkeen varustauduttiin lähtemään muutaman kilometrin kävelymatkalle Maitrille. Silloin saimme majan emännältä vielä viime hetken viestin, että omat retkikuntalaisemme Mika ja Vesa Novolta olivat tulossa tänne autolla ja lähtisivät mukaamme. Niin tapasimme heidät vielä kerran ennen teiden erkanemista.
Patikoimme pitkin Novolazarevskayan pihapiiristä vaaleiden graniittikukkuloiden välistä kohti Intian asemaa. Eilen tapamaamme Venäjän aseman johtaja oli neuvonut, että Oasiksen korkein vuori olisi reitillä. Sen jälkeen merkittävä maamerkki olisi kimppuumme hyökkäävä kihu. Sillä on pesä jossakin Maitrin lähistöllä, ja sen ilmaantumisesta tietäisimme olevamme lähellä. Kihu näyttäytyikin. Se ei ollut erityisen aggressiivinen, vaan liiteli pari kertaa yli ja kahisteli siipiään maassa seisoen.
Saimme Maitrilla hyvin lämpimän vastaanoton. Isäntinämme olivat aseman talvehtinyt johtaja sekä pian vuoron ottava uusi johtaja. Istuimme heidän huoneessaan, jossa saimme aivan hurjan herkullista chai-teetä ja eksoottisten hedelmien mehuja. Keskustelu kävi erilaisten Etelämantereen kommellusten, urheilun ja ruokalajien ympärillä. Puhuimme tietysti myös geologisista tutkimuksista, joita olimme aikeissa tehdä alueella, ja selvitimme, onko aseman ympärillä tutkimukseen varattuja alueita, joilla liikkumista pitäisi välttää kokonaan.
Kiertokäynti asemalla oli kiehtova kokemus. Jokainen tähän asti näkemäni kansallinen tutkimusasema on tähän mennessä muistuttanut saumattomasti emomaataan, ja niin nytkin. Maitrilla on vaaleanpunaiseksi ja turkoosiksi maalattuja seiniä, kukkaköynnöksiä, verhoja ovissa sekä kaikkien uskontojen jumalille varattu, runsaasti koristelu rukoushuone.
Saimme ystävällisen kutsun lounaalle, ja isäntämme tiedustelivat, pystymmekö syömään tulisia ruokia ja käykö kala. He kertoivat itse pitävänsä kovasti mausteista. Vaikka vakuuttelimme, että meitä kiinnostaisi kokea intialainen tulisuus, kokit jättivät päivän ruokalajeista pois jonkin verran normaalista chilin määrästä. Kaikki tarjottu oli aivan ihastuttavaa. Tomaattikastikkeen kanssa tarjottu litteä leipä, linssikeitto, papumuhennos, riisiä, friteerattua kalaa ja jonkinlainen laakerinlehtirinkeli. Jälkiruuaksi oli vielä pähkinäleivonnainen jäätelön kanssa. Se oli ihmeellistä.*
Lounaan jälkeen meitä tuli tapaamaan jääkairausprojektin edustaja, ICP-MS-spektrometriä käyttävä teknikko. Parhaillaan on käynnissä yli 150 metrin pituisen jääkairanäytteen hankinta 370 kilometrin päässä Maitrilta. Hankkeen tarkoituksena on rekonstruoida alueen ilmastotietoja jopa satojen tuhansien vuosien päähän nykyisen ilmastonmuutosmallinnuksen tueksi.
Meidän oli aika lähteä paluumatkalle, mutta aseman väki toivotti meidät tervetulleiksi uudestaan, jos liikumme alueella. Olimme vieraskirjasta päätellen ensimmäiset vieraat melkein kuukauteen.
Paluumatka tehtiin pidempää maisemareittiä pitkin. Vierasmajalle palattua hyvästelimme retkikuntatoverit uudestaan ja jäimme odottamaan päivällistä. Se olikin herkullinen. Ateriana oli tulista ruskeaa riisiä, salaattia tuoreista parsoista ja paprikoista sekä ihmeellinen jälkiruoka: tsaarin palatsin rauniot, jotka koostuivat kekoon kasatuista marengista, pähkinöistä ja luumuista. Tutustuimme muutenkin aterian aikana isäntäpariskuntaamme paremmin. Kävi ilmi, että he olivat mökkeilleet Suomessa taajaan Pietarissa asuessaan. He muistivat Kotkasta Sapokan puistosta spektroliittipaaden ja pohtivat, onko se todella kiveä. Saatoimme vahvistaa tiedon.
*Myöh. huom. Tämä oli se tilanne, jossa opin, että Intiassa kohtelias vieras ei syö lautastaan tyhjäksi, vaan jättää lopun. Se tarkoittaa, että tarjottavia oli riittävästi. Mikäli yrittää osoittaa ruuan maittamisen pohjoismaiseen tapaan, saa aina lisää.