Lauantai 16.12.2017: Pieniä askareita

Näin yöllä unia Ilyushinin työntämisestä ulos hangaarista ja sen siirtämisestä rullaten pitkin jäätikköä kohti Neumayeria. Olen nukkunut täällä todella hyvin, mutta tämä oli ensimmäinen katkonainen yö.

Kapkaupunki on alkanut kasvaa mielessäni viime päivien aikana. Koti ja siellä odottavat asiat ovat tietysti myös mielessä, mutta tässä vaiheessa Kapkapunki on lähempänä. Se on seuraava etappi, jossa koittavat tietyt elämän helpotukset. Siellä on mahdollista pestä vähän pyykkiä ja käydä suihkussa joka ilta(*1). Aikataulu muuttuu vapaaksi. Täällä elämää rytmittävät aamiainen kello 8, lounas klo 13, illallinen klo 19 ja hiljaisuus klo 22. Yksityisyyttä ei juuri ole. Se ei varsinaisesti haittaa, mutta myöskään ei ole tilaa uppoutua ajatuksiinsa joutilaana. Ulkona on liian pureva sää pelkkään oleskeluun, mutta liikkeelle lähtiessä on aina oltava jonkinlainen suunnitelma. Sisällä taas on vain jaettuja tiloja.

Vanha Novolazarevskaya (*2).

Etukäteen olisin kuvitellut, että kaipaisin enemmän joitakin ruoka-aineita. Nyt täällä Schirmacher Oasiksella meillä on ollut mahdollisuus saada silloin tällöin pala appelsiinia, ananasta tai jopa luumu lentokoneen mukana. Ruuassa on toisinaan mukana vähän tuoretta sipulia. Ateriat ovat olleet täällä kuten Aboallakin hyvin herkullisia, erityisesti olosuhteisiin nähden. Epäilemättä tuore salaatti ja ruisleipä kiinnostavat joka tapauksessa kovasti, kun ne tulevat taas saataville. Kummallisin toivomus on ehkä pelkkä tavallinen vesi. Puhdasta vettähän täällä on saatavilla juotavaksi rajattomasti, mutta se on liian puhdasta. Jäätiköltä tuleva vesi on miltei tislattua, joten siihen pitää suurempina määrinä nautittuna lisätä elektrolyyttejä.

Halo.

Tuleva nopea siirtymä täältä antarktisesta hiljaisuudesta suuren kaupungin hulinan keskelle on jo alkanut huolestuttaa. Täällä on ehtinyt taas tottua siihen, että on välillä ainoa ihminen horisontin, tai ainakin näkyvän maiseman, tällä puolella. Rahaa ei ole tarvinnut käsitellä kuukauteen. Ai niin – olemmehan myös olleet pitkälti uutispimennossa saman ajan. Minulla ei ole harmainta aavistusta, mitä maailmalla tai kotimaassa on tapahtunut. Valtavat uutiset tietysti olisivat päätyneet tänne nopeasti Iridium-puhelimien ja –sähköpostin kautta. Miltähän työsähköpostin laatikko näyttää, kun puhelin yhdistyy ensimmäisen kerran langattomaan verkkoon Kapkaupungissa? Pitäisikö kirjoittaa Facebookiin jotakin? Mitä tästä nyt sitten sanoisi?

Pohjoiseen saapuessamme on luultavasti jouluaatonaatto. Täällä ei ole ollenkaan jouluinen tunnelma. Aurinko paistaa liian kirkkaasti, ja kohisevat jäätikköpurot muistuttavat enemmän maaliskuusta.

Taidan lähteä nyt ulos pienelle kävelylle valokuvaamaan paikallista ilmapiiriä, kun se vielä on mahdollista.

Pitkospuut Novolazarevskayalle.

Illalla: Löysin mahdollisesti paikkoja, johon sikalan pehkuja on heitetty. Niissä kasvaa sammalta erikoisissa paikoissa.

Majoituksen emäntä valmisti meille venäläisiä blinejä juuri ennen tapaamistamme Novolazarevskayan johtajan kanssa. Ne olivat ohuita ja rapeita, ja päällysteet olivat makeita. Erittäin hyviä.

Tapaamisessa kiitimme hyvästä yhteistyöstä kenttätöidemme suhteen ja sovittiin, että tulemme maanantaina lentokentälle Pistenbullyn kyydissä. Jäätikkötie on huonossa kunnossa sulamisen takia. Siitä tulee mielenkiintoista. Kuulimme myös tarinoita alkuperäisestä Lazarevskaya-asemasta ja Novolazarevskayan varhaisvaiheista. Vanhassa valokuva-albumissa oli kuva aseman lääkäristä suorittamassa umpilisäkkeen poistoa itselleen.

Novolazarevskaya näyttää Mars-asemalta.

Illalla Patrick kutsui meidätkin kuuntelemaan espanjalaisen oppaan esitystä kiinalaisryhmälle hiihtoretkestä Pohjoisnavalta Kanadaan. Se oli opettavainen tarina. En ollut aikaisemmin kuullut, että pohjoisen retkillä leiriydytään jätesäkki makuupussin vuorina kosteuden kondensoitumisen takia.

1*) Myöh. huom. Kapkaupunki kärsi tuohon aikaan vakavasta vesipulasta, jonka vuoksi kaikki ylimääräinen vedenkäyttö oli kielletty. Se oli vahvasti tiedossa tätä kirjoittaessa – mutta siitä perspektiivistä kahden litran suihkukin vaikutti runsaalta.

2*) Myöh. huom. Jäin siihen käsitykseen, että vanhan Novolazarevskayan rakennukset olisivat pitkälti alkuperäisessä verhoilussaan. Pinta on puuta. On todella kiinnostavaa, miten tuolla kuivassa ilmassa noin viisi vuosikymmentä seisonut puu näyttää edelleen tuoreelta. Harvoin tulee pohdittua, miten runsaasti erilaisia hajottajia, sieniä ja jäkäliä kotoisassa ympäristössä on jatkuvasti läsnä. P.S. Kuuluisa umpilisäkeoperaatio tapahtui keskimmäisen rakennuksen ison seinän pienen ikkunan takana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *