Sunnuntai 17.12.2017: Pingviini tulee saunaan

Tämä on viimeinen kokonainen päivä Etelämantereella. Se on hyvin lämmin ja aurinkoinen. Tuuli on heikkoa. Lumi ja jää sulavat lorinalla kaikkialla.

Kaksi islantilaista Arctic Truck –kuljettajaa saapui aamulla lentokentältä vaa’an kanssa. Saimme näin punnittua rahtimme. Basenilta tuli yhteensä viisi puulaatikkoa kivinäytteitä. Nuo laatikot odottavat jo lentokentällä. Täältä saimme näytteitä yhden ja puoli puulaatikkoa. Puoleen laatikkoon pakattiin kenttävarusteita, kuten termospulloja ja merkintävälineitä. Aboalta tuotuihin kahteen rinkkaan pakattiin sellaiset kenttä- ja hätämajoitusvälineet, joita emme enää tarvitse: teltan, primuksen, ylimääräiset kuorivaatteet, vasarat, polttoainepullon, isot ja pienet jääraudat sekä jäätikkövaljaat. Vielä lisäksi meillä on molemmilla suuret vesitiiviit varustesäkit, pienet varustesäkit polaarivaatteille ja käsimatkatavarat. Kaikissa on nyt merkittyinä tunnus, paino ja käsittelytapa. Kaikki muu menee Suomeen rahtina (keltainen nauha), mutta suuret varustesäkit saamme Kapkaupungin lentokentällä liukuhihnalta (sininen nauha). Keltaisella nauhalla merkityt tavarat lähtevät jääkiitotielle vielä tänään auton kyydissä, ja näemme ne luultavasti sen jälkeen vasta Suomessa.

Pingviinillä on kuuma.

Ennen lounasta lähdimme viimeiselle kävelylle Novolazarevskayan eteläpuolelle, aivan asemien lähialueelle. Ilmassa oli lopun tuntua. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jäätikkö hohteli valkoisena. Kun olimme kävelemässä soraista ajouraa pysäköidyn telaketjuperävaunun ohi, sen varjosta kuului KRAK. Pieni jääpingviini oli ollut suojassa paahteelta ja nousi nyt jalkeille. Peräydyimme ja jätimme sen vahtimaan omaa paikkaansa. Näyttää siltä, että tämä lämpötila on pingviinille liian lämmin, koska se kerran hakeutui suuren esineen varjoon lepäämään. Kun poistuimme kukkulalle, pingviini meni vatsalleen torkkumaan. Sen täytyy olla nälkäinen, koska täällä ei ole mitään syötävää.

Jääjärvi.

Myöhemmin. Lounaan jälkeen isäntäväki kertoi banjan olevan valmiina, ja että voisimme halutessamme käydä siellä nyt. Arto meni ensin, ja jäin tunnistamaan pihalla olevia kiviä kiinalaisten matkailijoiden seuraan.

Sitten tuli minun vuoroni olla saunassa. Hetki oli aivan loistava. Aurinko paistoi ulkona täydeltä terältä, ja saunassa oli melkein 100 astetta lämmintä. Viime suihkukomennuksestakin oli jo kolme päivää. Menin terassille jäähdyttelemään, kun Novolazarevskayan puoleisesta rinteestä kuului KRAK. Ja niin näkyi, että pieni valkovatsainen hahmo seisoi siellä kukkulan huipulla pitkospuiden vieressä. Puin äkkiä likaiset vaatteet päälle ja lähdin katsomaan tapahtumia.

Päättäväinen jääpingviini.

Pingviini hyppi kivilohkareet alas yksi kerrallaan. Alas päästyään se pohti hyvän aikaa, miten sulamisvesipuro kannattaisi ylittää. Sitten se taapersi vierasmajan terassille ja kulki liehuvien lippujen ja kivisen Etelämantereen kartan välistä. Katselijoita kertyi lisää, mutta pingviini oli rauhallinen.

Jääpingviini vanhalla Novolazarevskayalla.

Lopulta minun piti palata saunaan, jotta ehtisin sieltä ulos ennen seuraavia tulijoita. Eikös vain pingviini seurannut sinne. Tullessani ulos se ilmeisesti näki minut, ja kääntyi reitiltään kohti saunaa. Seinässä lukee venäjäksi ”hyvät löylyt, Antarktis!!”. Tämän tekstin alle pingviini heittäytyi yöunille.

Kaikki oli kutsuttu illalla kiinalaisten järjestämään läksiäisjuhlaan. Laitoin viimeisen kerran iltapuvun ylle, ja menimme kutsuille. Juttelimme oppaiden tulkkaamina koko illan erilaisista kaikkia koskettavista seikoista. Oppaat jakoivat ryhmälleen diplomeja todistuksena siitä, että nämä ovat käyneet Etelänavalla ja Kuningatar Maudin maalla. Täydeksi yllätykseksemme meillekin Arton kanssa oli tehty sellaiset, leimoineen kaikkineen. Ripustan sen tietysti kunniapaikalle toimiston seinälle kotiin päästyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *