Taas pohjolan talvessa

Tutkimusmatka Kuningatar Maudin maalle oli mieletön. Etelämantereen kokoa, aukeutta ja kirkkautta on mahdoton kuvailla lyhyesti. Matkalla sinne pohdin, tuntuisiko etelä erilaiselta kuin muut, tutut erämaat. Esimerkiksi Islannissa olen usein ollut ainoa ihminen horistontin tällä puolen. Ymmärtääkö sen, että tällä kertaa ketään ei ole edes 400 kilometrin (tai useimmissa suunnissa yli 5000 kilometrin) jälkeenkään?

Totesin jo alkumatkasta, että kyllä se tuntuu erilaiselta. Etelämanner on niin suuri, että sen voi käsittää vasta kun näkee valkoisen jään jatkuvan alla silmien kantamattomiin, vaikka lentokone on matkannut autiuden yli jo tunteja.

Pääsen palaamaan matkan tapahtumiin vielä useita kertoja. Ensimmäisenä Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osaston laitosseminaarissa parin viikon päästä.

Kotivuori Basenin noin 400 metriä korkea laakiobasalttikerroksista koostuva pohjoisseinämä. (Sanni Turunen/FINNARP 2017)

Viimeinen päivä ennen lähtöä

Lienee turha sanoa, että viimeiset viikot ovat menneet todella nopeasti. Olen yrittänyt saada asioita valmiiksi niin töissä kuin kotonakin. Olemme poissa vain noin kaksi kuukautta, mutta niidenkin ajaksi mahtuisi yllättävän paljon hoidettavia asioita. Postit, laskut ja sen sellaiset täytyy yrittää hoitaa etukäteen.

Näinä muutamana päivänä ennen lähtöä olemme tulostaneet karttoja ja tarkistaneet tärkeiden paikkojen koordinaatteja. Kokeilimme jopa elää kenttäpäivän läpi mielikuvana, jotta mahdollisesti unohtuvat tärkeät varusteet tulisivat mieleen. Kannatti, sillä kuivaharjoittelussa tuli mieleen kohta ”ja sitten katsomme, onko siinä paljon oliviinia, otamme esiin luupin…” Luuppi oli vielä siinä vaiheessa väärässä paikassa mukaan lähtemistä ajatellen.

Tavarat ja pakkaus ovat tässä vaiheessa ehkä suurin huolenaihe. Syy on puhtaasti se, että retkikunnan ammattilaiset huolehtivat tai ovat huolehtineet pitkälle kaikesta muusta. Oman 10 kilogramman kantamuksen sisältö on ainoa kohta, johon voin vielä vaikuttaa. Mitään välttämätöntä tuskin on enää unohtumassa, mutta tässä vaiheessa punnitsen vielä eri vaihtoehtojen väliltä. Kirja luettavaksi vai toinen muistiinpanokirja? Neljännet villasukat vai sandaalit Etelä-Afrikkaan?

Huomenna mennään. Tästä tulee jännittävää.