Of Ontologies

By Sisko Pajari

As a research assistant to SuALT-project I’m currently working with ontologies. Ontologies are a way to categorize things in the world. It all goes way back to philosophy in Antiquity. In the museum field the general aim is to categorize things in order to keep collections manageable and to be able to search information from databases. SuALT’s aim with its database tool and internet portal “Löytösampo” is both to share and collect knowledge from the users. There is obviously hope that people can both see its information and use it worldwide for research and other interests.

But how to link concepts from different cultural or linguistic areas, which today is demanded from data? Do people actually conceptualize things in the world the same way? This is where mapping terms to each other, comes in hand. In Finland at museum field we have conceptual structures called MAO/TAO (Ontology for Museum Domain and Applied Arts) but also ESI (Esihistorian asiasanasto) is under development by ontology team of archaeology experts. In Britain, the museum field uses Getty (Art & Architecture Thesaurus Online) for cataloging.

So, my work is to link by mapping Getty to thesauruses used in Finland. For users of Löytösampo all the conceptual structures are not seen, but the most important ones are – those concerning object sub categories, types and object names. The SuALT-team needs to think how meticulously they wish users to inform about their finds. Does information need to get to the level of typologies (for example type A, type B etc.), or is types, sub-types, object names level of information sufficient. Of course for some users it probably is interesting to learn more about typologies – say for example of brooches that already have good typologies in Finland.

It has been very interesting for me to work with this project. Everyone I have met has shared from their knowledge and expertise, especially Ville Rohiola and Mikko Koho. Looking forward to see how things proceed and how metal detector hobbyists, researchers, students, and museum professionals come to turn Löytösampo into account.

Sisko Pajari and book research

Sisko Pajari and some of the books she is using for the ontology research

Tutkimusavustajana SuALT- projektissa teen työtä ontologioiden parissa. Ontologiat ovat tapa luokitella ja järjestää tietoa maailmasta. Tämä kaikki palautuu antiikin ajan filosofiaan asti. Museoissa luokittelua tehdään sen vuoksi, että näin pystytään pitämään paitsi kokoelmat järjestettyinä ja myös siksi, että tietokantoihin voidaan synnyttää järjestelmällistä tietoa. Suomen arkeologisten löytöjen linkitetty tietokanta ja sen kehittämä ”Löytösampo” portaali toimii netissä, missä myös käyttäjät voivat jakaa tietoa. Ilmeinen tarkoitus on, että käyttäjät ympäri maailman voivat hyödyntää Löytösammon tietoja tutkimukseen ja muutoinkin.

 Mutta kuinka linkittää yhteen käsitteitä erilaisilta kieli- ja kulttuurialueilta, mikä on vaatimuksena nykypäivän tiedolle? Entä käsitteellistävätkö ihmiset asioita samalla tavalla? Tähän ongelmaan ratkaisuksi on haettu niin sanottua “mäppäystä”, joka tarkoittaa termien keskenään linkittämistä. Suomessa museokentällä asioiden luokitteluun käytetään Museoalan asiasanastoa (MAO), Taiteen asiasanastoa (TAO) sekä myös juuri kehitteillä olevaa Esihistorian asiasanastoa (ESI). Puolestaan Iso-Britanniassa museoiden käyttämä asiasanasto on Getty (Art & Architecture Thesaurus Online).

Joten, tehtäväkseni on tullut linkittää Gettyn asiasanastoa Suomessa käytettyihin. Löytösammon tuleville käyttäjille kaikki luokittelukategoriat eivät näy, vain ne tärkeimmät, eli ne, joiden avulla voidaan luokitella esineitä lajeihin, alalajeihin sekä nimeltä. SuALT-työryhmän tehtäväksi tulee miettiä, kuin tarkkaan he haluavat Löytösammon käyttäjien luokitella ilmoittamiaan löytöjä. Tarvitseeko ilmoittajan valita tietokannasta tietoa typologioiden tasolle asti (esineryhmän sisäistä luokittelua, esimerkiksi tyyppi A, tyyppi B jne.) vai onko laji, alalaji, esineen nimi riittävä tiedon taso. Toki joillain käyttäjillä on kiinnostusta esineiden typologisointiin esimerkiksi sellaisten löytöryhmien kohdalla, jotka ovat jo hyvin tyypitelty Suomessa, tästä hyvänä esimerkkinä soljet.

Työskentely tässä projektissa on ollut todella kiinnostavaa. Kaikki ovat jakaneet omasta osaamisestaan ja tiedostaan avuliaasti, varsinkin Ville Rohiola ja Mikko Koho. Odotan innolla nähdäkseni, millainen tulevaisuus Löytösammolla tulee olemaan metallinilmaisin harrastajien, tutkijoiden, opiskelijoiden ja museoammattilaisten käsissä ja käytössä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.