Se on sun ongelmas

“Ei tää maailma oo Unicafen, vaan meidän, ja jäte on kaikkien ongelma.”
– Eräs Viisas

Nyt, kun amerikkalaisesti pepsodenthymyisen pitch-esityksemme ensi-ilta lähestyy, on ryhmämme palauttanut mieliinsä sen, minkälainen ongelma haasteemme takana piileekään. Se ongelma, johon yhteistyökumppanimme toivoo meiltä ratkaisuehdotusta, on meidän kaikkien ongelma. Ei siksi, että kyseisen ravintolan taloudellinen kannattavuus kärsii, kun rahalla hankittuja aineksia päätyy roskiin eikä maksavien asiakkaiden tyytyväisiin vatsoihin, tai että ravintolaan olisi mukava saada lisää lounastajia entistäkin puhtaammalla maineella, eikä sekään, että henkilökuntaa turhauttaa valmistaa ateriakaupalla ruokaa, jota ei koskaan syödä, tai katsoa asiakkaiden biojätteeksi muuttuvaa nirsoilua. Nämä kaikki ovat oikeita ongelmia, mutta eniten Unicafen ongelma on meidän kaikkien ongelma siksi, että hävikiksi päätyvän ruuan tuottamiseen kuluu järjettömiä määriä tätä yhteistä maapalloa.

Ryhmämme Kevät sai kurssin alussa haasteeksi lounasravintola Unicafen biojätteen vähentämisen, erityisenä fokuksena menekin ennakoinnin kehittäminen. Haasteemme poikkesi muiden ryhmien haasteista siinä, että ongelma oli alusta asti jokseenkin selvärajainen. Pystyimme siis lähtemään nopeasti käytännön ratkaisukeinojen etsimiseen. Niitä kertyikin vino pino, mutta myös rajoitteita ideoiden toteuttamiselle löytyi tiuhaan. Osa ideoista kuitenkin selvisi läpi esteiden verkosta, ja toivomme kovasti niissä olevan tarttumapintaa Unicafelle tai jollekulle muulle! Jonkun ryhmän edustaja kertoi yhteistyökumppaninsa edustajan sanoneen, että tekniset ongelmat voidaan aina ratkaista – todellinen haaste on asenteissa ja tahtotilassa.

Ruokahävikki on globaalien vaikutustensa lisäksi suuren luokan ongelma siinä mielessä, että se ei korjaannu puuttumalla vain yhteen tekijään tai tuotantovaiheeseen. Kaikilla prosessin vaiheilla on osansa ongelmassa ja ratkaisussa, ja tästä syystä ryhmämme näki mielekkääksi pitää lopullisessa ratkaisuehdotuksessa mukana monta eri toimijaa ja vaihetta. Tiistain yleisötilaisuudessa esittelemme kiteytetyn version kolmen polun ratkaisumallistamme, jossa otetaan huomioon asiakkaan ja ravintolan henkilökunnan vaikutusmahdollisuuksia sekä tiedotuksen, uusien ennakointimenetelmien, motivoinnin ja kommunikaation keinoja ruokahävikin määrän vähentämiseksi lounasravintoloissa.

Loppuun Keväinen runo ruokahävikistä:

Niin kuin aurinko joskus keväällä paistaa
niin roskis saa välillä ruokaa maistaa
Ei nälkä sen ole
vaan ihan jollain toisella
Voisitko siis lautasesi
putsata sä huolella?

Kun lumi on sulanut
virtaa purot kirkkaina
tai täynnä koirankakkaa
Ja kun lounas on loppunut
on apetta laarissa
ja se kaikki on nimeltään roskaa

Maasta nousevat kevään kukat
kun routa on poissa
ja hanhet on tilalla
Jos hukataan peltojen hedelmäraukat
on poissa myös järki
ja kohtuutta pilalla

Nyt vuodenaika vaihtuu
ja voi mielentilakin uudistua
vointi saattaa kohentua
ja ruuan tuhlaustahti taittua
pidetään yllä siis toivoa!
Ja toteutetaan parempaa huomista

Hyvää kevättä Keväältä!

Kevät keventää biojäteastioita

Tämä on Tahvo.

Tämä on Tahvo.

Yllä on ryhmämme näkemys siitä, miltä Unicafen suuresti työtään rakastavasta kokista saattaa tuntua niinä hetkinä, kun hän raijaa täyttä biojäteastiaa yhtä pykälää lähemmäs sen viimeistä lepopaikkaa. Meidän haasteemme on parantaa maailmaa sen verran, että herkätkin kokit säästyisivät katkeruuden kyyneliltä, ja tämän haasteen saimme Unicafelta. Ennen takatalven kurjuutta taivaalla loistaneen kevätauringon innostamina Kevääksi nimetyn ryhmämme haasteena on siis toisin sanoen vähentää Unicafe-ravintoloiden biojätettä. Erityisesti Unicafelta toivottiin laatikon ulkopuolelta tulevia ajatuksia menekin ennakointiin ja annoskoon määrittämiseen ruuan itseotossa. Jos ryhmämme jäsenillä ei olisi käsitystä ajan luonteesta, utopistinen tavoitteemme saattaisi olla seuraavanlainen:

[Tässä olisi kuva tyhjästä biojätesaavista, jonka ympärillä näkyy ryhmäläistemme jalkineita uhkumassa uskoa ja toivoa ja rakkautta, mutta valitettavasti blogipalvelusta on loppunut kuvien lataamiselle tarkoitettu tila.]

Päivittäin ja kausittain vaihtelevien asiakasmäärien ja eri ruokalajien menekkien ennakointi on Unicafen toimintamallin vuoksi hyvin vaikeaa, minkä lisäksi ravintola on ratkaisuja kehitellessään kahden tulen välissä. Toista kylkeä korventaa Kela, toista Evira, ja alla hohkaa kuumana taloudellisen kannattavuuden hiillos. Käytännön rajoitteita luovuudelle on siis olemassa, mutta näiden rajojen puitteissa maailma on täynnä mahdollisuuksia. Ryhmämme jäsenten mielistä on tuotettu post-it -lapuille ja keskusteluun tähän mennessä jo monenmoisia ensiaskelia kohti ratkaisua, ja muutamalla polulla on jatkettu myös alkua pidemmälle. Tällä hetkellä suosikkeja ovat ennakoinnin mahdollistaminen kannustamalla asiakkaita kertomaan ruokailuaikeistaan, nettisivujen ja mobiilisovellusten kehittäminen toimivammiksi ja kuvallisemmiksi, tiedotuksen parantaminen sekä jonkinlainen huima hävikkiperformanssi, johon kenties liittyisi karvainen banaaniasu tai biojäteastian vieressä päivystävä hukkaherjaaja.

Post it -laput ovat ideoinnin ystäviä.

Post it -laput ovat ideoinnin ystäviä.

Perjantaiaamuna 27. maaliskuuta Kevät löysi kukkatapettien opastamana tiensä Unicafen toimistoon, jossa kahvin ja vegaanileipien voimalla suoristettiin haasteen kiemuroita. Monet ideoistamme olivat ravintola-alan ammattilaisille entuudestaan tuttuja, joko kokeiltuja tai mahdottomiksi todettuja. Tämä auttoi meitä vetämään tarkempia suuntalinjoja ratkaisujemme pohjaksi.

Vielä on paljon pohdittavaa, mutta etenemme! Ja voi hyvin olla, että kunhan kevätaurinko tekee häikäisevän comebackinsa, löytyy ryhmäläistemme kevätaivoista vielä aivan uudenlaisia näkökulmia valaisevia kehitysehdotuksia.