Valkoiset lupiinit valkoisiin poskiin

Viikkiin kylvettiin alkukesällä valkolupiinin ja vehnän seosta noin seitsemän hehtaarin alalle. Loppukesällä tämä kasvusto olisi tarkoitus tehdä säilörehuksi ja myöhemmin tutkia mitä lehmät tuumaavat moisesta eväästä. Kasvivalintojen ideana on tutkia mahdollisuuksia täyttää Suomen valkuaisomavaraisuudessa olevaa aukkoa ja napata ilma(i)sta typpeä. Uusilla lajeilla saataisiin myös vaihtelua viljelykiertoihin. Tuskinpa kenelläkään on tähän ajatukseen nokan koputtamista. Vai onko kuitenkin?

Satojen valkoposkihanhien ryhmittymä on keksinyt majoittua juurikin tälle koelohkolle ja laiduntaa nyt kasvustoa varsin päättäväisesti. Koeala on syöty lähes kokonaan vain muutamassa päivässä. Hanhia on kyllä muillakin Viikin pelloilla, mutta koealueilla ne ovat erittäin harmillisia. Virkamiesten hyväksymät keinot lintujen karkottamiseen ovat vähissä. Ainakin sellaiset, joita voisi käytännössä edes harkita.

 

Vasemmalla hanhilta toistaiseksi säästynyttä kasvustoa, oikealla tuhottua. Näinköhän tästä tarvitsee satoa korjata?

Vasemmalla hanhilta toistaiseksi säästynyttä kasvustoa, oikealla tuhottua. Näinköhän tästä tarvitsee satoa korjata?

 

Vasemmalla oleva valkolupiini näytti varsin elinvoimaiselta 23.6.2014. Oikealla oleva lupiini on menettänyt lähes kaikki lehtensä hanhien nokkiin. Taustalla myös osittain syöty vehnän oras.

Vasemmalla oleva valkolupiini näytti varsin elinvoimaiselta 23.6.2014. Oikealla oleva lupiini on menettänyt lähes kaikki lehtensä hanhien nokkiin. Taustalla näkyy myös osittain syöty vehnän oras.

Valkolupiinin ja vehnän seos näyttää maistuvan ainakin valkoposkihanhille hyvin. Lehmien osalta asia saattaa jäädä vielä arvoitukseksi.

Aiheesta uutisoitiin myös Maaseudun TulevaisuudessaHelsingin Sanomissa ja MTV:n uutisissa.

 

One thought on “Valkoiset lupiinit valkoisiin poskiin

  1. Aikoinaan 1970 luvulla metsäammattlaisia opetettiin metsämaan hoitoon. Eräs luennoitsija jakoi luentonsa päätteeksi lupiinin siemeniä, ja kehoitti kylvämään metsiin. Lipiinihan sitoo typpeä niin kuin palkokasvit. Ei metsissä kuitenkaan lupiinia juuri tapaa. Sehän on valokasvi, joka viihtyy teiden varsilla kaunistaen suomalaista luontoa.

Leave a Reply to Esko Puurula Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *