“Aika on mennyt niin nopeasti. On kuitenkin huojentavaa, että kurssi on kohta ohi. Työtä on nimittäin ollut paljon, eikä tehtävien teko ole todellakaan ollut helppoa.” Elida Peuhu 2022
Kurssin viimeinen viikko venähti pitkäksi, mutta tuotti lopulta hyvän lopputuloksen. Viimeisen harjoituksen tarkoituksena oli koota yhteen koko kurssin aikana opittuja asioita ja muodostaa vapaasti näiden pohjalta karttaesitys. Täysin vapaiden käsien antaminen oman karttaesityksen luomiseksi antoi paljon mahdollisuuksia, mutta tuotti myös harmaita hiuksia. Itselleni oli äärimmäisen vaikeaa päättää tarkkaa näkökulmaa esitettäväksi. Suurimmaksi haasteeksi muodostui siis punaisen langan löytäminen eikä niinkään karttaesityksen visualisointi.
Aluksi täytyi pohtia aluerajaus omaan karttatulkintaansa. Päädyin jo aika alkuvaiheessa rajaamaan aika pienen alueen, Helsingin kaupungin. Pieni ja itselleni tuttu alue toimi mielestäni hyvin ja lisäsi tarttumapintaa omaan analyysiin. Lopulliseen karttaani latasin aineistot Helsingin kaupungin karttapalvelusta. Latasin sivulta aineistot kaupunginosien rajauksista sekä metsäalueista. Hyödynsin myös kurssin harjoituksessa aiemmin käytettyä aineistoa pääkaupunkiseudun väestöstä. Taustakarttana hyödynsin ESRI:n omaa karttapohjaa.
Tavoitteenani oli tarkastella Helsingin asuinalueiden ja metsäalueiden välistä suhdetta sekä metsien saavutettavuutta. Päädyin toteuttamaan kartan siten, että laskin kaikille kaupunginosille metsäindeksin, jolla kuvaan alle 500 metrin päässä metsäalueista asuvien asukkaiden suhdetta kokonaisväestöön alueella. Indeksin laskin siten, että tein ensin buffer-analyysin, jossa loin 500 metrin etäisyydellä vyöhykkeet metsien ympärille. Buffereiden avulla loin erillisen karttatason, jossa näkyivät metsäalueiden läheisyydessä asuvat asukkaat. Tämän jälkeen yhdistin vielä sijainnin perusteella yhdelle tasolle kaupunginosat sekä erillisinä koko väestön ja metsien läheisyydessä asuvan väestön. Saatuani asukkaiden summat samaan attribuuttitaulukkoon, pystyin laskemaan metsäindeksin yksinkertaisen jakolaskun avulla. Tulokset visualisoin koropleettikarttana.
Kartalta voidaan nähdä, että metsien saavutettavuus suhteessa asukkaisiin on suhteellisen hyvä. Kartalta erottuu lähinnä ydinkeskustan alue, josta pääsy metsään on kaikilla asukkailla yli 500 metriä. Parhaiten edukseen erottuu puolestaan Laajasalon laaja alue, jossa kaikilla asukkailla metsään on matkaa alle 500 metriä.
Olen lopputulokseeni tyytyväinen ja erityisen iloinen siitä, että onnistuin löytämään selkeän aiheen josta toteuttaa karttani. Visuaalinen ilme kartoissani vaatii varmasti vielä viilausta, mutta mielestäni tuottamani esitykset ovat selkeitä ja helposti luettavissa. Aleta kirjoitti blogissaan hyvin siitä, miten itsenäisen tehtävän suorittaminen toi onnistumisenkokemuksia ja iloa. Haastavan kurssin päätteeksi on helpottavaa huomata, että oppi on kertynyt matkan varrella. Oma intoni geoinformatiikkaa kohtaan ei ole kurssin aikana laantunut, vaikka tietämykseni on syventynyt aiheesta siinäkin määrin, että olen huomannut myös omien kykyjeni rajallisuuden ja asiaan kuuluvat haasteet. Olen kuitenkin valmis haastamaan itseäni myös jatkossa ja kehittämään taitojani kohti gis-velhoutta!
“Itsenäistehtävä vahvisti uskoa omaan osaamiseen, ja oli ilahduttavaa huomata, että kurssilta todella oli jäänyt jotain käteen. Mielipiteeni geoinformatiikasta ei ollut vielä edellisten kurssien pohjalta ehtinyt kunnolla muotoutua, mutta nyt voin varmuudella sanoa, että haluan syventää osaamistani vielä lisää.” Aleta Friman 2022
Lähteet:
Friman A. (2022). Aletan GIS-blogi (luettu 16.3.2022)
Helsingin karttapalvelu (vierailtu 16.3.2022)
Peuhu E. (2022). Geoinformatiikan menetelmät (luettu 16.3.2022)