Kolmannella harjoituskerralla syvennyimme attribuuttitauluun ja sen sisältämään informaatioon. Käsittelimme erityisesti tietojen yhdistämistä ja tallentamista järkevästi niputettuna. Attribuutti- eli ominaisuustietotaulu vaikuttaa ensisilmäyksellä pelottavalta datahirviöltä, mutta hetken tarkasteltuaan se selkenee merkittävästi. Tietojen yhdistäminen ja niputtaminen onnistuvat näennäisen helposti karttaohjelmalla. Opastusta seuraamalla onnistuin tuottamaan harjoituskerralla kartan Afrikan mantereella raportoiduista konflikteista, timanttikaivoksista sekä öljyntuotantoalueista.
Kartalta voi tulkita öljyntuotannon ja timanttikaivosten yhteyttä konflikteihin. Nopealla tarkastelulla näyttää, että kaikki tarkastellut muuttujat klusteroituvat kartalla tietyille alueille. Lotta Sainio pohtii blogissaan hyvin kartan tulkintaa.
“On kuitenkin hyvä muistaa karttaa tulkittaessa, että asioiden välillä ei silti välttämättä ole suoraa yhteyttä. Konflikteihin voi vaikuttaa moni muukin asia kuin haluttujen luonnonvarojen esiintyminen, vaikka kartassa ei niitä näykkään. Kartan tulkinnassa on hyvä pitää mielessä kartan tekijän valinnat ja ottaa selvää taustatiedoista.” Lotta Sainio 2022
Itsenäisenä tehtävänä tuli tuottaa annetun aineiston perusteella kartogrammi Suomen alueen vesistöistä. Karttaan yhdistettiin taulukkotietoa sekä keskiylivirtaamasta että järvisyysprosentista. Keskiylivirtaaman avulla valuma-alueille laskettiin tulvaideksi, joka visualisoitiin koropleettikartaksi. Järvisyysprosentista tuotin histogrammit osaksi karttaesitystä. Tein lopullisesta tuotoksestani kaksi versiota. Ensimmäisessä versiossa jätin kartalle näkyviin kaikki vesistöt, jotta tarkasteltavia muuttujia voidaan vertailla ympäröivään vesistöön. Toisessa versiossa jätin vesistöt pois, jotta tarkasteltavat muuttujat tulevat selkeämmin esiin ja näin kartta on merkittävästi helppolukuisempi.
Kartta esittää Suomen alueen valuma-alueiden tulvaindeksiä ja järvisyysprosenttia. Koropleettikarttana visualisoitu tulvaindeksi kertoo valuma-alueen tulvaherkkyydestä. Kartalta näkee, että tulvaindeksi on erityisen korkea rannikkoalueilla ja, että Pohjois-Suomi on Etelä-Suomea herkempi tulvimiselle. Eroa selittää esimerkiksi lumen määrä ja sen sulamiseen liittyvät kevättulvat. Järvisyysprosentti on merkittävästi suurempi sisämaassa ja Itä-Suomessa. Kartalta voidaan tulkita, että korkea järvisyysprosentti madaltaa tulvaindeksiä alueellisesti.
Nea Tiainen kiteyttää blogissaan hyvin Suomen Ympäristökeskuksen tietoja tulvariskiarviosta. Suomen tulvariski on toistaiseksi kohtalaisen alhainen, mutta ilmastonmuutos tulee oletettavasti vaikuttamaan siihen negatiivisesti erityisesti rannikkoalueilla.
“Neljä vuotta vanhan Suomen Ympäristökeskuksen tulvariskiarvion mukaan moniin muihin maihin nähden Suomen tulvariskit ovat vähäisiä useiden virtaamia tasaavien järvien ja hyvän tulvariskien hallinnan ansiosta. Kuitenkin väestömuutokset ja talouskasvu lisäävät tulville altistumista ja haavoittuvuutta monilla alueilla. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen ennustetaan kasvattavan tulvariskiä erityisesti merenrannikolla. Arvioiden perusteella Suomen tulvariskit kaksin- tai kolminkertaistuvat vuoteen 2100 mennessä. (Suomen Ympäristökeskus, 2018).” Nea Tiainen 2022
Lähteet:
Sainio L. (2022). Mantsailua – Lotta Sainio (luettu 4.2.2022)
Suomen Ympäristökeskus (2018), Suomen tulvariskien ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa, SYKE.fi, (luettu 4.2.2022)
Tiainen N. (2022) Melkein gis-guru siis itsekkin (luettu 4.2.2022)