Pakki päälle ja menoksi!

Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuttiin MapInfo- ohjelmaan ja paikkatietoon, sekä tuotettiin valitun paikkatiedon avulla koropleettikartta. Käytetty ohjelma, MapInfo, oli uusi ja tuntematon ja sen käytön alkutuntuma oli lähinnä turhautunutta epätoivoa. Tästä huolimatta, kurssikerran tuotos komeilee tässä:

Kuva 1. Ruotsinkielisten asukkaiden osuudet Suomen kunnissa prosentteina. Suluissa kuntien                                              lukumäärä kussakin luokassa. Lähde: Kuntien avainluvut 1987-2015.

Valmiissa karttaesityksessä (Kuva 1.) näkyy ruotsinkielisten asukkaiden prosentuaalinen osuus kaikissa Suomen kunnissa. Vaalean keltaisella sävyllä värjätyissä kunnissa ruotsinkielisiä on hyvin vähän suhteessa muun kielisiin ja vihreän ja sinisen tummemmilla sävyillä värjätyissä kunnissa ruotsinkielisiä on suhteellisesti enemmän. Kartan pohjalla olevan tilastotiedon on kerännyt Tilastokeskus ja tiedot ovat vuodelta 2015 (Kuntien avainluvut 1987- 2015).

Kartassa käytetty aineisto eli kunnat on jaettu viiteen luokkaan luonnollisella luokkajaolla. Tällaisella luokittelutavalla ohjelma jakaa aineiston aineistossa itsessään olevien ns. luonnollisten rajojen mukaan haluttuun luokkamäärään. Tällä jaolla luokkiin päätyy eri määrä havaintoja eli tässä tapauksessa eri määrä kuntia. Luonnollisen luokkajaon etuna on kuitenkin se, että luokat ovat sisällöltään mahdollisimman homogeenisia eli samanlaisia ja keskenään mahdollisimman erilaisia.

Kartan legendassa päätin jättää kuntien lukumäärät näkyville, jotta lukija huomaa luokkien suuret erot. Kartan käyttötarkoituksesta riippuen tieto saattaa olla turhaa, mutta laajentaa hieman kuvan tietoantia. Lukumäärätietojen avulla lukija hahmottaa paremmin aineiston vahvaa jakautuneisuutta. Kuten kartaltakin näkyy, ruotsinkieliset keskittyvät hyvin vahvasti tietyille seuduille ja tiettyihin kunttiin. Toisaalta hyvin suuressa osassa Suomea ruotsinkielisiä on alle 2 prosenttia asukkaista. Luonnollisella luokkajaolla aineisto jakautuu näin suureen, alle 2 prosentin, luokkaan ja neljään pienempään luokkaan, joissa prosenttiosuudet kasvavat suurin harppauksin. Toisiksi alimmassa luokassa ruotsinkielisten osuus nousee jo 24 prosenttiin. Seuraavassa se nousee jo 55 prosenttiin. Luonnollinen luokkajako siis jakaa aineiston ensinnäkin kahtia. Kuntiin, joissa ei ole ruotsinkielisiä ja kuntiin, joissa heitä on. Toiseksi luokkajako jakaa ruotsinkielisiä sisältävät kunnat neljään luokkaan, joiden avulla näitä kuntia voi taas vertailla keskenään.

Luokittelutavan lisäksi luokittelusta kannattaa huomioida se, että luokkien rajat on pyöristetty kokonaisluvuiksi. Tämä on tehty lähinnä legendan luennan helpottamiseksi. Lisäksi kannattaa huomata, että MapInfon tuottamien karttojen luokkien ylä- ja alarajat näyttävät menevän lomittain. Esimerkiksi alimman luokan yläraja on 2, kuten myös seuraavan luokan alaraja. MapInfo ei kuitenkaan laske mahdollisia rajalle osuvia arvoja molempiin luokkiin. Ohjelman logiikka on, että luokan sisällä arvot ovat yhtä suuria tai suurempia, kuin luokan alaraja ja pienempiä, kuin luokan yläraja (Daniel L. 2002).

Mihin tällaista karttaa sitten voisi hyödyntää ja miten hyvin se ajaa asiansa?

Karttaa voi lähinnä hyödyntää ruotsinkielisen väestön karkean sijoittumisen arviointiin. Kartalta näkee nopealla vilkaisulla, että ruotsinkieliset sijoittuvat rannikoiden ja Ahvenanmaan kuntiin. Kartalle valittu värimaailma tukee helppoa ja nopeaa tulkintaa. Lisäksi luokkajako ja värimaailma korostavat kuntien välillä vallitsevaa vahvaa kontrastia. Ruotsinkielisiä on kunnassa joko paljon tai sitten ei lähes ollenkaan. Korkeampien prosenttien luokkien erottaminen toisistaan on kuitenkin hieman haastavaa, koska tummat sinisen sävyt eivät erotu kovin hyvin toisistaan ja ruotsinkielisiä enemmän sisältävät kunnat ovat kooltaan pieniä.

Karttaa tarkastellessa pitää muistaa se, että kartta kertoo vain ruotsinkielisten sijoittumisesta Suomessa. Se ei kerro esimerkiksi suomenkielisten osuuksista mitään, vaikka suomenkielisten osuus Suomessa asuvista toki on erittäin suuri, minkä Mimmi Simpura on hyvin havainnollistanut omassa karttatyössään ja blogikirjoituksessaan (Simpura, 2017). Tilastokeskuksen seurantojen mukaan Suomessa on kuitenkin muunkielisiä jo enemmän kuin ruotsinkielisiä (SVT 2015). Muun kuin suomen- ja ruotsinkielisten vaikutusta Suomen kielijakaumaan ei siis sovi vähätellä.

(P.S. Jotain hassua on sattunut, kun tämä artikkeli on päivätty vuodelle 2011! 😀 Silloin aloitin yliopistolla, mutten kyllä muista ensimmäisenä koulupäivänä kirjoittaneeni mantsan blogia.)

LÄHTEET:

Daniel, L., P. Loree & A. Whitener. (2002). Inside MapInfo Professional: the friendly user                      guide to MapInfo Professional. OnWord Press,                                                                                Canada. http://www.google.fi/books Luettu 21.1.2017.

Kuntien avainluvut 1987-2015. Tilastokeskus, Helsinki. http://www.stat.fi Luettu                                    21.1.2017.

Simpura, M. (2017). Suomi suomeksi..vai? (20.1.2017).                                                                                   https://blogs.helsinki.fi/msimpura/ Luettu 22.1.2017.

SVT 2015 = Suomen virallinen tilasto (2015). Ruotsinkielisten ja vieraskielisten osuus                            väestöstä 1900–2015 . Tilastokeskus, Helsinki. http://www.stat.fi Luettu                                21.1.2017.

Kategoria(t): Sekalaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *