Päivänsankari: runoilija J. L. Runeberg (1804–1877)

Tämän lauantain syntymäpäiväsankari Johan Ludvig Runeberg on suomalaisten historiakäsityksen suuria muokkaajia. Vänrikki Stoolin tarinat (1848–60) on vaikuttanut käsityksiin Suomen sodasta enemmän kuin kaikki aiheesta kirjoitetut historiantutkimukset yhteensä. Erityishuomion tässä blogissa ansaitsee kokoelman runo Viapori, jossa runoilija maalaa mustansävyiset kuvat kunniattomasti antautuneesta linnoituksesta ja sen maanpetoksellisesta komendantista.

Vänrikki Stoolin tarinoita kirjoittaessaan Runebergillä oli ratkaistavanaan kerronnallinen ongelma: miten tehdä sankarirunoelma hävitystä sodasta? Runoilijan ratkaisu oli kuvata rivimiehet ja upseerit urheina sotureina mutta korkeimmat sotapäälliköt moraalittomina ja/tai epäpätevinä. Näin hän vyörytti syyllisyyden hävitystä sodasta kokonaan sodanjohdon niskoille. Teoksen yleisen sankarieetoksen ja hurtin huumorin rikkovatkin kolme “negatiivista” runoa, Kuningas, Sotamarski ja Viapori. Niissä Runeberg kuvaa kuningas Kustaa IV Aadolfin harhamaailmoissaan eläväksi pölvästiksi, armeijan ylipäällikön marsalkka Klingsporin pelkuriksi ja Viaporin komendantin vara-amiraali Cronstedtin maanpetturiksi.

Ankarin näistä runoista on Viapori. Runeberg jätti sen pois kokoelman ensijulkaisusta, koska ei halunnut loukata amiraalin vielä elossa olleita perheenjäseniä, ja se liitettiin mukaan vasta myöhemmissä painoksissa. Tämä siitä huolimatta, että runossa ei edes mainita Cronstedtin nimeä. Runoilija puhuu nimettömästä “Viaporin petturista”, mutta aikalaisille oli ilmiselvää, ketä hän tarkoitti:

Tag allt vad mörker finns i grav,
och allt vad kval i liv,
och bilda dig ett namn därav
och det åt honom giv,
det skall dock väcka mindre sorg
än det, han bar på Sveaborg.

Kaikk’ ota haudan synkeys
ja tuskat elämän,
tee niistä hälle nimitys
surua vähemmän
se nimi tuottaa kuitenkin
kuin Viaporin petturin.

(suom. Paavo Cajander)

Viapori on kantava teema myös runossa Veljekset. Siinä kartanonherra Johan Wadenstjerna ei päästä kauan kadoksissa ollutta veljeään kotiinsa, koska tämä on ollut osallisena Viaporin antautumisessa. Ajettuaan veljensä pistoolilla yöhön Wadenstjerna itkee aamuun asti. Maanpetos on kuitenkin niin suuri rikos että veljesrakkaus on uhrattava.

Vänrikki Stoolin mutkia oikova ja tarkoitushakuinen kuva Viaporin antautumisesta istuu sitkeästi suomalaisessa historiakulttuurissa. Kansalliskirjallisuuden klassikoilla, etenkin koulujen pakolliseen lukuohjelmistoon kuuluvilla, on tällaisia sivuvaikutuksia. Runebergin kuvaus maanpetturi Cronstedtista vertautuu Shakespearen antamaan kuvaukseen kyttyräselkäisestä lapsenmurhaajasta Rikhard III:sta. Molempia vastaan historiantutkijat ovat hyökkäilleet aseenaan lähdekritiikki ja raa’at faktat, mutta menestys on ollut vaihtelevaa. Taiteilijan vapaudella maalatut taidokkaat kuvaukset ovat vetoavampia kuin kuiva tieteellinen proosa.

Viaporin antautumiseen ja sitä koskeviin raakoihin faktoihin on soveliasta palata myöhemmin keväällä vuosipäivien merkeissä.