Tykkisluuppi – miksi sen keksiminen kesti niin kauan?

Välimeren tyyppinen kaleeri otettiin käyttöön Suomenlahdella 1700-luvulla. Kaleeria pidettiin kuitenkin huonona, koska siinä ei ollut riittävästi tulivoimaa ja se korvattiin tulivoimaisella saaristofregatilla vuosisadan puolivälissä. Ehrensvärd oli  ihastunut ensimmäisiin saaristofregattiin, erityisesti pienimpään Pohjanmaa-luokkaan: ”Olen tänään antanut laskea veteen telakalta  (stapeln) yhden Pohjanmaan, täysin aseistettuna, ja kaksi tuntia tämän jälkeen kokeillut sitä purjehtimalla ja soutamalla. Se on kaunis alus!” (Ehrensvärd, Journal. KrA).

Pohjanmaa oli todellakin siro ja kaunis ja soveltui parhaiten tiedusteluun. Ehrensväsrdin mainitsema takiloinnin nopeus oli sekin totta, sillä aluksessa oli erityinen mastonkaatojärjestelmä. Taistelussa tai naamioitaessa aluksen mastot kaadettiin ja tarvittaessa taas nostettiin. Yllättävää kyllä nykyisten Merivoimien suurin alus on myöskin nimeltään Pohjanmaa,  joka siis aikoinaan oli pienimmän saaristofregattiluokan nimi.

Saaristofregatissakin oli kuitenkin vikansa: se oli raskas soutaa, hidas ja luovi huonosti. Viime mainittu johtui siitä, ettei siinä ollut kunnon köliä. Alus sortui eli liikkui sivusuunnassa luoviessa. (Herää kysymys luovittiinko sillä oikeastaan koskaan?) Matalan syväyksen takia sillä pääsi kuitenkin sinne minne avomeren linjalaivoilla ei ollut asiaa.

Saaristofregatti haluttiinkin vuosisdan loppupuolella korvata paremmalla aluksella.  Tämä oli tykkisluuppi, “uiva tykki”, noin 20 metrinen 15 airoparin alus, jossa oli tykki edessä ja takana. Tykkisluuppia on luonnehdittu vallankumoukselliseksi innovaatioksi, jolla oli ratkaisijan rooli mm. Ruotsinsalmen meritaistelussa 1789 ja 1790.

Koko 1700-luku Itämeren alueella etsittiin saaristoon sopivaa alusta. Kokeiltiin suuria ja pieniä kaleereja, tykkiproomuja, väylille ankkuroituja panssaroituja tykkiasemia, neljää erilaista saaristofregattia, Välimeren merirosvojen suosimia nopeita shebekkejä, pieniä skampavei-soutualuksia ja kaikkien näiden monia muunnoksia. Takiloina käytettiin latinalaistakilaa, raakapurjeita tai sluuppitakilaa jne.

Parhaimmaksi ratkaisuksi osoittautui kuitenkin tykkisluuppi. Se oli yksinkertainen mutta nerokas keksintö: sotuvene ja tykki. Tavallaan kyseessä oli perinteinen talonpoikaisvene (almogebåt) sluuppi- tai kahvelitakilalla ja tykeillä. Tykkisluuppi, vaikka oli “vallankumouksellinen” merkitsi tavallaan paluuta siihen mistä kehitys 1700-luvun alussa alkoi, eli kaleeriin, soudettavaan kapeaan ja laitatykittömään alukseen. Mutta miksi sen keksiminen kesti niin kauan ?

Mikko Huhtamies