University of Helsinki
Viapori-luentosarjalla puhui tänä perjantaina Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma, yksi johtavia suomalaisia taloushistorian asiantuntijoita. Hänen aiheenaan oli varhaiskapitalismin kehittyminen Ruotsin valtakunnassa 1700-luvulla ja Viaporin linnoitustöiden vaikutukset siihen.
1700-luku oli Ruotsille taloudellisen murroksen aikaa. Sen vuosisatainen asema Euroopan johtavana tervantuottajana alkoi murentua Suuren Pohjan sodan jälkeen, kun uusi valtakunnanraja pirstoi Itä-Suomen vanhat terva-alueet. “Tervakriisin” myötä puu- ja sahatavaran merkitys vientituotteena korostui. Hienoteräiset hollantilaiset sahat mullistivat sahateollisuuden, ja kotimaisen kauppamerenkulun kasvaessa myös kotimainen laivanrakennus vilkastui. Varsinkin valtakunnan suomalaiselle puoliskolle puu- ja sahatavaran kauppa oli taloudellisesti elintärkeää, koska vuoriteollisuudella (= kaivos- ja metalliteollisuudella) ei ollut täällä samanlaista hallitsevaa asemaa kuin Pohjanlahden länsipuolella.
Entä miten tämä liittyy Viaporiin? Linnoitustyömaa tarvitsi valtavasti rakennuspuuta ja joutui siksi konflikteihin muiden puutavarankäyttäjien kanssa, etenkin Uudenmaan kukoistavan vientisahateollisuuden. Viaporin komendantti Augustin Ehrensvärd käytti monenlaisia keinoja turvatakseen puutavaran saatavuuden. Hän kannusti talonpoikia toimittamaan puutavaransa ohi vientisahojen suoraan linnoitukseen ja säätyläisiä perustamaan uusia, linnoituksen tarpeita palvelevia sahalaitoksia. Hän ehdotti jopa puutavaran vientikiellon julistamista alueelle, mutta ei saanut ehdotukselle hyväksyntää, sillä Helsingin porvaristolta ei haluttu viedä sen elintärkeää vientituotetta. Ehrensvärdin väitetään hankkineen puutavaraa myös Viipurista, siis Venäjän puolelta, mutta virallista lähdeaineistoa väitteen tueksi ei ole löytynyt.
Viaporiin liittyvät erottamattomasti myös tiili- ja vuoriteollisuuden hankkeet. Alan pioneeri oli Helsinkiin asettunut haminalaiskauppias J. J. Tesche, joka sai kuninkaallisen privilegion tiilten valmistukseen Helsingissä ja vuokrasi tiiliruukkiaan linnoitukselle huikeista summista. Teschen privilegio ei kuitenkaan pitänyt muita yrittäjiä poissa alalta: kiivaimman linnoituskauden aikana Helsingin lähiympäristössä oli 25 tiiliruukkia, joita omistivat porvarien lisäksi myös upseerit ja virkamiehet. Linnoituskauteen liittyvät myös kaivoskokeilut, kuten lukuisat rakennustyömaata palvelleet kalkkikaivokset sekä rautakaivos Helsingin pitäjän Sillbölessä (nyk. Kaivoksela).
Viaporin vaikutus varhaiskapitalismiin Uudellamaalla oli siis kaksisuuntainen. Toisaalta linnoitushallinto pyrki ehkäisemään haitallisina pitämiään teollisuushankkeita, kuten vientisahojen perustamista. Toisaalta rakennustyömaan mukanaan tuoma kysyntä, kuten rakennuspuun, tiilten ja kalkin tarve, kiihdytti varhaisteollisuuden syntyä ja leviämistä alueella.