University of Helsinki
Kun tutkii Ruotsin ajan Viaporin historiaa, törmää väistämättä kahteen brittiläiseen herrasmieheen. Toinen on tutkimusmatkailija Edward Daniel Clarke, joka teki laajan kiertomatkan Skandinaviassa 1700-1800-lukujen vaihteessa ja kirjoitti matkakirjaansa erittäin tunnetun kuvauksen Viaporista. Toinen on historiantutkija J. E. O. Screen, joka erikoistui vanhaan suomalaiseen sotahistoriaan ja kirjoitti Viaporin toisen varuskuntarykmetin Leskikuningattaren henkirykmentin historian. Sattuman oikusta kummallakin on syntymäpäivä tänään, viides kesäkuuta.
Edward Daniel Clarke, tutkimusmatkailusta innostunut kolmikymmenvuotias Cambridgen yliopiston kasvatti, teki 1799 – 1802 laajan kiertomatkan Skandinaviaan, Venäjälle, Turkkiin ja Egyptiin ja julkaisi havaintonsa yksitoistaosaisessa matkakirjassa Travels in Various Countries in Europe, Asia and Africa. Tutkimusmatkailijan ansioistaan hänet nimitettiin minerologian professoriksi Cambridgeen. Clarke aloitti kiertomatkansa Ruotsista, koska hän kuului aluksi väestötieteen klassikon Thomas Malthusin matkaseurueeseen. Malthus saapui Ruotsiin testaamaan tieteellisiä hypoteesejaan maan tarkkuudestaan kuulujen väestötilastojen avulla, mutta Clarke oli kiinnostuneempi vapaasta tutkimusmatkailusta ja erosi nopeasti seurueesta lähtien omille teilleen.
Kiertomatkallaan Clarke vieraili myös Helsingissä ja tutustui Viaporin linnoitukseen paroni Carl Armfeltin opastuksella. Hänen eloisa kuvauksensa kaupungin ja linnoituksen välisestä jäätieliikenteestä on ehkä suurin klassikko 1700-luvun Viapori-kuvausten joukossa:
Viaporin linnoitus on rakennettu saarille pari mailia varsinaisen kaupungin ulkopuolelle. Sinne johtaa jään yli havunoksin merkitty tie, jolla käy taukoamaton liikenne kumpaankin suuntaan. Tuskin mikään on hauskempaa kuin tuon vilkkaan liikenteen seuraaminen. Kuomureet, kauppareet, kuormareet ja kauniisti koristellut huvireet kiitävät jäällä vinhaa vauhtia kauniiden ja virkkujen suomenhevosten vetäminä. Heidän lisäkseen jäätiellä kulkee sankka joukko jalankulkijoita. Aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen näkee upseerien, sotamiesten, palvelijoiden, talonpoikien, pioneerien ja käsityöläisten kiiruhtavan asioilleen. Kaikkea tätä katsellessaan tuntee muukalainen seuraavansa hauskaa ja mielenkiintoista näytelmää, jolle eivät edes Lontoon Hyde Park ja Rooman Corso kykene vetämään vertaa. – E. D. Clark tammikuussa 1800.
Clarke oli Viapori-visiitillään muutenkin suopealla tuulella: hän mm. ylisti linnoituksen naisia todellisiksi kaunottariksi ja vertasi Ehrensvärdin hautaa antiikin Kreikan muistomerkkeihin. Viaporin valloittamattomuudesta hän sen sijaan esitti kriittisiä mielipiteitä, ja arveli linnoituksen olevan luultua haavoittuvampi joutuessaan talvisaikaan jäiden saartamaksi.
Toinen päivänsankari J. E. O. Screen ansaitsee kokonaan oman bloggauksensa. Häneen palaan huomenna.
[Sitaatti teoksesta Clark, Edward Daniel: Matka Suomen halki Pietariin 1799. Suomentanut ja toimittanu Jorma Ojala. WSOY 1990.]