Kävelyllä 1700-luvun Helsingissä

Lämpimän sään ja Mikon lauantaisen bloggauksen innoittamana myös minä ja Sofia poistuimme tutkijankammiosta ja jalkauduimme kaupungille. Asetimme itsellemme pienen ongelmatehtävän: jos olisimme turistioppaita, joilta tilattaisiin kiertokävely Ruotsin ajan Helsinkiin, mitä näyttäisimme?

Ruotsin ajan Helsinkiä ei oikeastaan enää ole olemassa, sillä herrat Ehrenström ja Engel jyräsivät sen 1800-luvun alussa monumentaalikeskustansa alta. Kruununhaan kaupunginosan eteläinen katuverkko on kuitenkin yhä perua tuolta ajalta, joitakin säilyneitä rakennuksia löytyy, ja monet paikat kantavat mukanaan 1700-luvun historiaa. Lähdetäänpä kierrokselle.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/HelsinginSkeppsbro.jpg

Aloitetaan Helsingin vanhasta satamasta. Se ei sijainnut nykyisessä Eteläsatamassa vaan Meritullintorin kohdalla Pohjoisrannassa. Eteläsatama oli 1700-luvulla mutainen lahti jonka syvyys riitti vain kalastajaveneille, kun taas Pohjoisrannan puolella oli tarpeeksi syvyyttä valtamerialuksille ja Katajanokka suojasi merituulelta. Suunnilleen siinä, missä nyt kelluu majakkalaiva Relandergsrund, oli Helsingin Laivasilta eli valtamerilaivojen lastaamista varten rakennettu pitkä laituri. Taustalla näkyvien Kruununhaan ensimmäisten talojen kohdalla olivat kauppiaiden ranta-aitat, joihin suola ja muut tuontituotteet säilöttiin myymistä odottamaan.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Vanhatulli-japakkahuone.jpg

Satamaan saapunut tuontitavara tarkastettiin tullikamarissa. Helsingin Vanha tulli- ja pakkahuone vuodelta 1757 on ainoa jäljellä oleva Ruotsin ajan julkinen rakennus. Säilymisestään se saa kiittää syrjäistä sijaintiaan satamassa; se ei ollut Ehrenströmin ja Engelin uuden monumentaalikeskustan tiellä ja vältti siten purkamisen. Vanha tulli- ja pakkahuone on vinossa katuverkkoon ja ympäröiviin rakennuksiin nähden, ja on ollut sitä valmistumisestaan saakka. Se suunniteltiin osaksi suurta puolustusmuuria, jonka Viaporin komendantti Augustin Ehrensvärd halusi rakennuttaa Helsingin kaupungin ympärille, ja sovitettiin siksi muurin suuntaiseksi. Tuota muuria ei kuitenkaan koskaan rakennettu, joten Vanhan tulli- ja pakkahuoneen vinous on nykyään ainoa muisto Ehrensvärdin suuresta kaupunkilinnoitussuunnitelmasta.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/SamuelBerner.jpg

Samuel Berneriä (1697-1761) on kutsuttu “Suomen ensimmäiseksi arkkitehdiksi”. Saksalaissyntyinen, Tukholmassa oppinsa saanut Berner suunnitteli mm. Turun raatihuoneen ja hovioikeudentalon, Porvoon kymnaasin, Loviisan komendantintalon ja Piikkiön kirkon. Helsinkiin hän tuli linnoitusmuurarimestariksi 1740-luvun lopulla kun Viaporin rakennustyöt käynnistyivät. Bernerin työura Viaporissa jäi vain parin vuoden mittaiseksi, sillä hän joutui eroamaan linnoitusmuurarimestarin toimesta suunniteltuaan kelvottoman holvipilarin Liewenin kurtiiniin Särkän saarella. Hän jäi kuitenkin loppuiäkseen asumaan Helsinkiin, missä hän nautti porvarisoikeutta ja epävirallisen kaupunginarkkitehdin asemaa, ja hankki lisätuloja myymällä paloviinaa.

Helsingin Vanha tulli- ja pakkahuone jäi Bernerin viimeiseksi työksi. Hän kuoli kesken rakennustöiden pudottuaan pillastuneen hevosen vetämiltä kärryiltä, ja työt viimeisteli linnoitusmuurari Johan Christopher Hillert. Hillert nimitettiin myöhemmin Bernerin seuraajaksi kaupungin arkkitehtinä, ja hän meni naimisiin edeltäjänsä lesken Margareta Bernerin kanssa. Kun uusi tulokas pyrki 1700-luvulla porvariksi, avioliitto porvarinlesken kanssa oli varsin yleisesti käytetty keino, sillä se liitti hänet yhteisön jäseneksi. Samalla leski lapsineen sai laillisen holhoojan eikä jäänyt yhteisen porvariston elätettäväksi, mikä sai maistraatin suhtautumaan suopeasti uuden aviomiehen porvarisanomukseen.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Sederholmintalo.jpg

Sederholmin taloa pidetään myös Samuel Bernerin suunnittelemana, vaikka piirustuksia tai muita rakentamiseen liittyviä asiakirjoja ei olekaan säilynyt. Sederholmin taloa on käytetty Ruotsin ajan Helsingin symbolina kliseisyyteen asti, tosin syystäkin: se on kaupungin vanhin talo, se on ainoa alkuperäisessä asussaan säilynyt Ruotsin ajan helsinkiläistalo (sans Vanha tulli- ja pakkahuone), ja sen rakennuttaja on Ruotsin ajan Helsingin tunnetuin kauppias. Mennään kuitenkin tällä kertaa suht nopeasti sen ohi.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Senaatintorinkauppiastalot.jpg

Myös nämä ovat 1700-luvun taloja, vaikka ulkonäöstä ei uskoisikaan. Carl Ludvig Engel muutti kaikki Suurkadun kauppiastalot empiretyylisiksi, jotta ne istuisivat Senaatintorin miljööseen; vain torin kulmassa sijaitseva Sederholmin talo jäi ennalleen. Lähimpänä olevan Bockin talon rakennutti Gustaf Johan Bock (1710-1788), oman sukupolvensa rikkain helsinkiläiskauppias, jonka kauppahuoneessa nuori Johan Sederholm aloitti uransa. Alun perin se oli mansardikattoinen kauppiastalo joka muistutti tyylillisesti Sederholmin taloa, mutta Engelin kosketus muutti sen pompöösillä pylväspäädyllä varustetuksi pieneksi empirepalatiksi. 

Taloja saneerataan parhaillaan uuteen käyttöön, Helsingin kaupunki haluaa elävöittää hieman nuupahtaneet vanhat virastokorttelit pikkuputiikkien ja kahviloiden avulla. Virallisena tavoitteena näkyy olevan “yhtenäinen tapahtuma-alue ja liiketaloudellisesti kannattavien kaupallisten toimintojen kokonaisuus” (lisää hassuja määritelmiä ja muuta lisätietoa osoitteesta http://torikorttelit.fi/)

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/UlrikaEleonorankirkko.jpg

Ruotsin ajan Helsingin varsinaisesta ytimestä, torista ja sitä ympäröineistä julkisista rakennuksista, ei ole säilynyt jälkeäkään. Ne purettiin Senaatintorin ja Valtioneuvoston linnan rakentamisen tieltä. Senaatintorin luoteiskulmassa on kivinen muistolaatta merkitsemässä Ulrika Eleonoran kirkon paikkaa, ja torin kiveykseen on merkitty kirkon ääriviivat. Kirkon ympärillä ollut hautausmaa on jäänyt Senaatintorin alle. 1700-luvun helsinkiläisporvarit lepäävät tällä hetkellä Senaatintoria tallaavien turistilaumojen jalkojen alla. Heidän luitaan tulee yhä esille kun toria ympäröivillä kaduilla kaivetaan vesijohtoja tai raitiovaunukiskoja.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Paskalammenkatu.jpg

Kehittynyt (ylikehittynyt?) historiallinen silmä näkee tietenkin menneisyyden jäänteitä missä tahansa. Vironkatu Kruununhaassa peittää alleen hupaisan pienen palan Helsingin historiaa. Kadun keskellä olevassa notkossa oli 1700-luvulla “usein löyhkäävä, epäterveellinen ja inhottava” lammikko jolla oli kuvaava nimi Paskalampi. Tuon lammikon nimi on ainoa Ruotsin ajan Helsingistä tunnettu suomenkielinen paikannimi. Sillä ei ilmeisesti ollut lainkaan ruotsinkielistä nimeä, sillä kaupungin virallisissa asiakirjoissakin sitä kutsuttiin Paskalammeksi.

Juhannuksen jälkeen blogissa on tiedossa hiljaisempia aikoja, kun projektimme vetäytyy kesälomalle. Suunnitelmissamme on kuitenkin tehdä pieniä kesäretkiä sellaisiin Helsingin ympäristön kohteisiin jotka liittyvät Viaporin historiaan. Kuvareportaaseja aiheesta on odotettavissa juhannuksen jälkeen…