Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 8

Lähdemme eteenpäin Helsingin pitäjän kirkonkylästä. Kuninkaantie kulkee itään kohti Tikkurilaa, ensin Kuriiritien ja sitten Tikkurilantien nimellä.  Ympäristö on varsin urbaania eikä mitään erityistä kuvaamisen arvoista tule vastaan. Tikkurilassa tie alittaa pääradan, ja aivan sen vieressä on Tikkurilan vanha asemarakennus jossa toimii Vantaan kaupunginmuseo. Sen näyttelyssä ovat esillä mm. ne hopeiset ehtoollisastiat, jotka Johan Sederholm lahjoitti Helsingin pitäjän kirkolle. Mutta se on jo mennyt kiinni, ja ilta alkaa muutenkin uhkaavasti lähestyä. Meillä on vielä pari kohdetta käymättä.

Kohta näemme jälleen Keravanjoen. Tie ylittää sen uutta betonisiltaa pitkin, mutta vieressä on muistuma vanhasta Kuninkaantiestä: kaunis kiviholvisilta 1800-luvulta. Sitten maisemat rumentuvat kerrasta, sillä tulemme Hakkilan teollisuusalueelle. Tien varrella ei kilometriin ole mitään muuta kuin Keskon valtavan kokoisia varastohalleja. Keskellä teollisuusaluetta lymyää kuitenkin yllättävä muisto 1700-luvusta.

Hakkilassa oli historiallinen tienristeys, jossa Kuninkaantie yhtyi Helsingistä tulleeseen maantiehen ja kääntyi samalla jyrkästi pohjoiseen kohti Sipoon kirkonkylää. (Nykyisin samalla paikalla on Tikkurilantin ja Vanhan Porvoontien risteys.) Tässä risteyksessä toimi Hakkilan kestikievari. Itse Augustin Ehrensvärd lounasti kievarissa vuonna 1747 ja kirjoitti siitä matkapäiväkirjaansa pienen havainnon:

Hakkilan kestikievari sijaitsee 7/4 Helsingistä. Tie kulkee yli Helsingin malmin, läpi tiheän metsän ja yli viettävän nummen aivan Hakkilan lähellä, jossa venäläiset husaarit pitivät leiriään viime sodassa kun me majailimme Helsingin malmilla. Iljettävä kievarinemäntä ja Mörner loivat täällä toisiinsa ystävällisiä katseita.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Kuninkaantie31Hakkilankestikievari.jpg

Kievarirakennus jossa Ehrensvärd lounasti on yhä jäljellä, ja se tuottaa minulle (vanhana vantaalaisena) iloisen yllätyksen. Viimeksi kun näin sen, se seisoi autiona, rapistuneena ja unohdetun näköisenä keskellä teollisuusaluetta. Nyt sen tiloihin on muuttanut hautakiviliike, joka aiemmin oli tien toisella puolella. Rakennusta on kunnostettu ja villiintynyt pihamaa on raivattu hautakivien esittelyalueeksi. Hyvä että siitä pidetään huolta.

Hakkilan kestikievari eli Malmarsin torppa on luultavasti rakennettu 1740-luvulla puretun Östersundomin kappelin vanhoista hirsistä. Korjaustöissä torpan seinistä on löytynyt kirkollisten koristemaalausten jäänteitä. Myöhemmät muutostyöt, seinien laudoittaminen ja ikkunoiden vaihtaminen, ovat muuttaneet sen ulkonäköä. Kuistin vasemmalla puolella näkyy kuitenkin pätkä alkuperäistä hirsiseinää.

Hakkilan kestikievarin kohdalla Kuninkaantie teki jyrkän mutkan vasemmalle ja jatkui suoraan pohjoiseen pitkin Hakkilanharjua. Me käännymme kuitenkin oikealle, koska haluamme nähdä erään sivummalla tiestä olevan rakennuksen. Yllättäen se liittyy taas Johan Sederholmiin…

Hakkilasta ajaa kymmenessä minuutissa Hakunilaan. Se on tyylipuhdas betoninharmaa 1970-luvun kerrostalolähiö, mutta sen takana metsässä piileskelee yhä Håkansbölen kartano, joka on antanut nimensä koko kaupunginosalle. Håkansböle kuului 1700-luvun lopulla Johan Sederholmin mittaviin maanomistuksiin Helsingin pitäjässä. Matkatessaan Kuninkaantietä pitkin vuoden 1775 Eerikinretkellään kuningas Kustaa III pistäytyi tapaamassa Sederholmia ja nautti piknik-päivällisen Håkansbölen kartanon mailla.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Kuninkaantie32Hkansblenhuvimaja.jpg

Muistoksi kuningasvierailusta Sederholm rakennutti Håkansbölen kartanonpuistoon kahdeksankulmaisen “Mutterihuvimajan”. Se valmistui vuosi kuninkaan käynnin jälkeen, vuonna 1776. Sederholmin aikaiset kartanorakennukset on aikaa sitten purettu uusien tieltä, mutta huvimaja on yhä tallella. Joku asuu siinä, joten en kehtaa nousta tienpenkalle valokuvailemaan sitä vaan näppään ohimennen kuvan auton ikkunasta (siitä vinous). Kirkkain värein maalattu huvimaja tuo etsimättä mieleen Muumitalon…

Kuninkaallinen lounasvierailu olisi ollut suuri kunnia aatelismiehellekin, saati sitten kauppiaalle. Sederholm sai kuitenkin vanhoilla päivillään nauttia lukuisista kuninkaallisista kunnianosoituksista kiitoksena “palveluksistaan kruunulle” (lue: kruunu oli hänelle pystyssä valtavasti rahaa Viaporin rakennustöistä). Sederholmille annettiin mm. erioikeus omistaa aateliskartanoita, joissa hän harjoitti hyvinkin porvarillisia afäärejä. Håkansböleen hän rakennutti suuren viinanpolttimon.

Huomenna on vuorossa tämän kesäretkisarjan viimeinen jakso. Luvassa palanut aateliskartano Nissbackassa ja laitonta sahatoimintaa Hanabölessä. Sekä tietenkin lisää Johan Sederholmia.