Helsingin silakkamarkkinoista

Kävin Helsingin silakkamarkkinoilla ostamassa nahkiaisia (erittäin hyviä savustettuina). Markkinoita mainostetaan näyttävästi “Stadin vanhimpana perinnetapahtumana” ja niitä kerrotaan järjestetyn vuodesta 1743 alkaen.

Vanha Helsingin kaupungin historia -sarja vahvistaa tämän. Eirik Hornborg kirjoittaa 1700-luvun markkinoista ja mainitsee seuraavan niukan tiedon:

Kuninkaallisen päätöksen nojalla Helsinki sai v. 1743, kohta sodan päätyttyä, kahdet uudet vapaamarkkinat, joista toiset pidettiin paavalinpäivänä (25.1.) ja toiset mikkelinpäivänä (29.9.). (Helsingin historia II, s. 140)

Martti Kovero kirjoittaa puolestaan hieman laajemmin 1800-luvun markkinoista:

Osanotto Helsingin markkinoihin vaihteli tuntuvasti vuodesta toiseen. Aina ne kuitenkin antoivat leimansa kaupungin elämälle niinä päivinä, joina ne pidettiin. Uudelleenrakennetun Helsingin tilat tuntuivat silloin ahtailta, ja kaikenlaista tavaraa oli tarjolla aina Jäämeren rannoilta ja kaukaa Venäjältä tuotuihin tarvikkeisiin asti. Yleinen merkitys oli kuitenkin ilmeisesti vain suolasilakkamarkkinoilla, jotka pidettiin syysmarkkinoiden yhteydessä, sillä niillä määrättiin suolasilakan hinta suurelle osalle maatamme. (Helsingin kaupungin historia III:1, s. 451)

Nykyiset silakkamarkkinat ovat siis alun perin mikkelinpäivän syysmarkkinoiden yhteyteen syntyneet. Mainoslause “Stadin vanhin perinnetapahtuma” vain kuulostaa minun korviini vähän hoopolta ja virastokieliseltä. Googletuksen perusteella termi “perinnetapahtuma” on nykyään jonkinmoisessa muodissa, ja sillä viitataan kaikkiin mahdollisiin historiallisia asioita, elämänmuotoja ja tapoja esitteleviin yleisötapahtumiin, keskiaikamarkkinoista Zetor-traktorien kokoontumisajoihin. Oli miten oli, “Stadin vanhimmat markkinat” kuulostaisi mukavemmalta.