University of Helsinki
H. A. Reinholm on merkinnyt muistiin moraalisesti närkästyttäviä tietoja vuoden 1863 kausityöläisten käytöksestä Viaporissa:
Arbetare 1863: Kateudesta ja epäuskosta toistansa kohtaan alentavat päivärahat: luulevat toisen saavan kopekan enemmän, antavat tilan liialliseen tinkimiseen, suostuvat itse lopulta vaikka riunaan. Syövät paljaan leivän, viina särpimiksi. Usiasti rahat varastetaan keneltä 3, keneltä 5, 10 ja parikymmentäki ruplaa.
Hausjärveltä tuli entinen talon isäntä hevoisellaan työhön, ansaitsi vähintään 1.50 päivässä, mutta valitti varkauden kautta kadottaneen 18 rupl., ja kun kotiin läksi, oli työnisännälle velassa niin että hevoisenkin täytyi jättää pantiksi.
Hollolasta ittelismies akkoineen [–] saivat majan hyvässä juoheessa. Kerran yöllä salaan karkasivat pois, jättäen viti maksamatta vielä mennessään kunnottomasti verestain kengät, esiliinan ja paidan.
Alaviite: Iso Musta sanoo riunasta seuraavaa:
Grivna, “riuna”, muinaisvenäläinen raha. Sitä oli kolmea lajia: kunnaja (sanasta kuna eli näädännahka), hopeinen ja kultainen. Grivnan arvo vaihteli eri paikoissa eri aikoina.
Ja Nykysuomen sanakirja seuraavaa:
riuna s. vanha venäläinen rahayksikkö; yl. pikkurahasta. | Sillä riunaakaan ei ole Sederholmilla, siitä panen pääni pantiksi TALVIO.
Alaviitteen alaviite: Nykysuomen sanakirjan esimerkkilause on otettu Maila Talvion Helsinki-romaanista Itämeren tytär. Luulen muistavani kohdankin, siinä arvioitiin nuoren Johan Sederholmin luottokelpoisuutta, mutta en voi nyt tarkistaa, koska lainasin Itämeren tyttäreni kaverille joka halusi lukea hyvää historiallista kirjallisuutta 1700-luvusta.