University of Helsinki
Ortodoksien lisäksi myös Venäjän armeijan mukana Viaporiin tulleet juutalaiset ovat suuresti kiinnostaneet H. A. Reinholmia. Hän on lukenut Talmudia (arkistokansiossa on leikevihkojen välissä taskukokoinen saksankielinen Talmud) ja merkinnyt muistiin juutalaisten uskonnollisia tapoja:
Jumalanpalvelus. Kirkko = Schula. Jokainen sopottaa jyryttelee itsekseen kaikista muista huolimatta, kaikki lakki päässä. Vaimoihmisiä aivan vähä eli ei lainkaan synagogassa eli koulussa nähdään, päinvastoin meidän kaupunkein tapaa.
Ruoka jokapäivinä leipää, sipulia, suolaa. Sabbatiksi pannaan makuruokia uuniin paistumaan. Yks niistä ruokalaista tehdään hanhen talista, maiosta ja porkkanoista. Hanhi, kana, lammas, härkä, lehmä ja vasikka ovat luvallisia syödä. “Kristitty” palvelusihminen muuraa uunin kiinni, jumalanpalveluksen perästä sabbatina taas sulun rikkoo ja ruoat ottaa ulos – sillä juutalaisille se työn teenti olisi synti. Soppaa on, paistia ei liene viikkopyhinä. Kaikenlainen ruoka aina hyvästi pippuroitu.
Muu kaikenlainen kansa, kun ei ole juutalainen, hänelle on Goi eli Goji.
Pappi vannottaa. Lain asiat ratkaistaan papilta. Hän kuuntelee riita-asian, hänen päätökseensä’ tyydytään. On siis ynnä tuomarinvirkainen.
Ja laajempi katsaus Suomen juutalaisten historiastahan löytyy Arkistolaitoksen sivustolta FennoJudaica: http://fennojudaica.jchelsinki.fi/
Sieltä löytyy m.m. vuodelta 1888 piirros Siltasaaressa toimineesta synagogasta, jonka esineistö oli peräisin Viaporissa olleesta synagogasta. Sittemmin näistä pyhän arkin reunojen leijonakoristeet ovat päätyneet Helsingin synagoogaan ja restauroinnin yhteydessä 2005-2006 selvisi, että koristeet ovat 1600-luvulta. Esillä on myöskin Viaporin varuskunnan päiväkäsky 19.2.1858, jonka kuvatekstissä todetaan “Viaporin juutalaisilla varusmiehillä oli sapattina lupa osallistua jumalanpalvelukseen kaupungissa sijaitsevassa rukoushuoneessa”.